Turmien uhrit ja ongelmalliset hukkuneet : kuolemisen representaatiot ja kuolemadiskurssit mediassa

Abstract

Olen tarkastellut pro gradu -työssäni kuolemisen representaatioita ja kuolemadiskursseja neljän suomalaisen tiedotusvälineen verkkouutisissa. Ylen, MTV:n, Iltalehden ja Kalevan sivuilta kootussa aineistossani on 110 artikkelia.

Tutkin sitä, mitä kuolemisen diskursseja eli puhetapoja aineistossani esiintyy, milloin ne aktivoituvat, miten kuolema representoidaan eli esitetään diskursseissa ja millä verbeillä ja nomineilla representoiminen tapahtuu. Tutkin myös, mitä merkityksiä kuolemisen representointiin käytetyillä verbeillä ja nomineilla on. Kuolema on tabuaihe, joten on oletettavaa, että siitä puhumista vältetään ja aiheesta käytetään kiertoilmauksia. Arvelin myös, että yleisimmille kuolemaan liittyville verbeille kuolla, menehtyä, saada surmansa ja menettää henkensä olisi löydettävissä merkityseroja.

Tutkimusmenetelmäni on kriittinen diskurssianalyysi ja erityisesti Norman Faircloughin siitä esittämä malli, jota olen kuitenkin soveltanut väljästi. Työni lopussa tarkastelen kuolemisesta käytettyjen verbien ja nominien semantiikkaa.

Erottelin aineistosta kahdeksan päädiskurssia. Ne ovat kuolema katastrofina, kuolema vastoinkäymisenä, kuolema järkytyksenä, kuolema ominaisuutena, kuolema tapahtumana, kuolema elämän vastakohtana, kuolema seurauksena ja kuolema aiheutettuna -diskurssit. Kuolema vastoinkäymisenä -diskurssilla on aladiskurssi kuolema menettämisenä ja kuolema seurauksena diskurssilla on aladiskurssi kuolema tuloksena.

Pääsääntöisesti eri diskurssien väliset erot liittyvät siihen, käytetäänkö kuolemisesta verbejä vai nomineita. Sen sijaan merkittäviä eroja verbien kuolla, menehtyä, saada surmansa ja menettää henkensä välille en löytänyt. Työni yksi päätulos oli, että kuoleman representoimisessa olennaista ovat usein muut valinnat kuin verbivalinnat.

Havaitsin, että saada surmansa -verbi-idiomilla lienee joitain passiivisuuteen ja kohtalonomaiseen kuolemaan liittyviä konnotaatioita. Mahdollisesti menehtyä-verbi viittaa kuolemiseen, jolle ei ole ulkoisia syitä tai kenties jollakin tavalla yksilöitävään kuolemaan. Kuolla taas on sävyltään melko neutraali.

Toinen työni päätulos on, että eri ihmisten kuolema representoidaan erilaiseksi. Jonkun kuolema voidaan esittää järkyttävänä, mutta toisen kuolema esitetään ongelmana eikä kuolemaan liittyvää inhimillistä tragediaa lainkaan huomioida. Onnettomuuden uhrit voidaan esittää passiivisina uhreina, jotka kuolevat kohtalonomaisesti, tai heitä voidaan kuvata aktiivisiksi toimijoiksi, joiden kuolema on seurausta heidän omista teoistaan.