Luetun ymmärtämisen resiprookkinen opetus : katsaus vaikuttavuustutkimukseen

Abstract

Opetusmetodit ja oppimisympäristöt vaihtelevat vuosikymmenten saatossa. Tiedonhaun ja opiskelun pääasiallinen lähde on kuitenkin teksti. Nykyinen opetusilmapiiri ja kansallinen opetussuunnitelma korostavat dialogista ja tutkivaa oppimista alakoulusta alkaen. Uusi pedagogia ei osallista oppilasta pelkän tekstien pintaluvun kautta. Tekstit täytyy ymmärtää. Lisäksi tekstien sisällön ymmärrys ja sisäistäminen eli teksteistä oppiminen palvelee myöhempää akateemista menestystä. Näin ollen on heti koulupolun alussa tärkeää, että oppilas omaksuu strategioita, jotka auttavat häntä oppimaan teksteistä sekä lukemalla että niistä keskustellen.

Tämä tutkielma edustaa näkemystä, jonka mukaan luetunymmärtäminen ja tekninen lukutaito ovat suhteellisen itsenäisiä taitoja, ja tekstinymmärtämisen vaikeus ja dysleksia voivat esiintyä erikseen eri oppijoilla. Siten strategiaopetus voidaan kohdistaa nimenomaan luetunymmärtämisessä tärkeisiin päättelytaitoihin sekä itseohjautuvuuden ohjaamiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan yhden luetunymmärtämisen strategiaopetuksen mallin, resiprookkisen opetuksen, vaikuttavuustutkimusta tästä viitekehyksestä. Resiprookkisen opetuksen keskeinen sisältö tiivistyy neljään strategiaan: ennakointi, selvennys, kysyminen ja tiivistäminen, joita harjoitetaan kolmella metodilla: dialogi, mallintaminen ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Menetelmän tehokkuus on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa. Tärkein kysymys on: Mihin menetelmän vaikuttavuus perustuu?