Lapsen tunnesäätelytaitojen ilmeneminen ja tukeminen päiväkodissa

Abstract

Tutkielmassa oli tarkoituksena selvittää miten 3–6-vuotiaiden lasten tunteiden säätelytaidot ilmenevät ja kehittyvät päiväkodissa. Erityisesti selvitettiin millaisia tukemisen eri keinoja kasvattaja pystyy hyödyntämään lapsen tunteiden säätelyn kehittyessä.

Tutkielman kysymykset nousivat aiheen ajankohtaisuudesta, sillä tunnekasvatus on korostunut päiväkodeissa. Tutkimusten perusteella yhä useammalla lapsella on hankaluuksia säädellä tunteitaan. Erityisesti hankaluudet näkyvät ulospäin suuntautuneena negatiivisena käyttäytymisenä, esimerkiksi raivokohtauksina. Koska päiväkodilla on merkittävä rooli lapsen tunnekasvattajana, on kasvattajalla tärkeää olla erilaisia tukikeinoja lapsen tukemiseen.

Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineiston valinnassa painotettiin kehityspsykologista näkökulmaa ja tukemisen eri keinoissa korostettiin toiminnanohjauksen näkökulmaa. Tutkimuksessa korostettiin lapsen kehittyviä kykyjä säädellä emotioitaan ja käyttäytymistään.

Tutkielma osoitti, että tunteiden säätelytaitojen kehitykseen vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät. Lapsella on myötäsyntyinen tarve hallita ympäristöään ja sen tapahtumia. Tunteiden säätelyyn lapsi tarvitsee kuitenkin aikuisen tukea, sillä se ei ole synnynnäinen taito, vaan se opitaan. Ympäristön tulee turvata lapsen tunteiden varhainen säätely.

Tulokset osoittivat, että tunteiden säätely vaikuttaa kaikkiin lapsen kehityksen osa-alueisiin. Yksilölliset kehitykselliset taidot vaikuttavat siihen, miten lapsi säätelee tunteitaan. Koska tunteiden säätely nivoutuu myös muihin itsesäätelyn osa-alueisiin, on tukemisen keinoissa otettava huomioon itsesäätelyyn kuuluvat käyttäytymisen säätely sekä kognitioiden säätely. Mahdolliset ongelmat tunteiden säätelyssä vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen ja toimintaan päiväkodissa. Kun tunteiden säätelyä tuetaan oikealla tavalla, kykenee lapsi säätelemään tunteitaan onnistuneesti, jolloin häiriökäyttäytyminen vähenee tai katoaa kokonaan.

Tukemisen keinoissa tärkeimmiksi alueiksi aineiston perusteella muodostui kasvattajan rooli lapsen kanssasäätelijänä sekä kasvattajan toiminnan johdonmukaisuus. Erityisesti vuorovaikutuksella ja sen laadulla on merkitystä tunteiden säätelyn kehittymisessä, sillä kasvattajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa siihen, millaiseksi lapsen käsitys omista mahdollisuuksista vaikuttaa ympäristöön ja omiin tunteisiin muodostuu.