Katsaus kielikylpyyn ja sen merkitykseen vieraan kielen oppimiselle

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä kielikylpyyn opetusmuotona, sen historiaan sekä tämänhetkiseen tilanteeseen Suomessa. Suomi on kaksikielinen maa, jossa opetusta tulee olla saatavilla molemmilla virallisilla kielillä, suomen ja ruotsin kielillä. Kielikylpyopetus on saapunut Suomeen 1980-luvulla, jonka jälkeen opetusmuotoa on tutkittu tarkemmin sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessakin. Opetusmuoto on lähtöisin alun perin Kanadasta, josta se on levinnyt muun muassa Espanjan kautta myös muihin maihin.

Suomessa kielikylpyopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja opetukseen hakeudutaan yleensä vanhempien toiveesta. Kielikylpy on kuitenkin tarkoitettu sellaisille lapsille, joilla ei ole juurikaan taitoja entuudestaan kielikylpykielestä. Opetusmenetelmällä on saavutettu varsin positiivisia oppimistuloksia ja kielikylpyopetukseen liitetäänkin käsite kaksikielisyys kielikylpykieliopetuksen vuoksi. Opetus kielikylvyssä tapahtuu aluksi lapselle vieraalla kielellä, jonka jälkeen oman äidinkielen opetus aloitetaan hiljalleen aina sen määrää lisäten. Tämän vuoksi kielikylpyopetus on yksi tutkituimmista opetusmuodoista niin muualla maailmalla kuin myös Suomessakin. Kielikylvystä on tutkittu muun muassa oppimistuloksia sekä kielikylpypedagogiikkaa.

Tuon aluksi esille kielikylpyopetuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ja sen jälkeen luon katsauksen kielikylpyopetuksen historiaan, nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen jo tehtyjen tutkimuksien sekä kirjallisuuden perusteella. Tutkielmaani ovat ohjanneet kaksi kysymystä: Mitä kielikylpyopetuksella tarkoitetaan? Miten kielikylpyopetus vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen?

Kielikylpyä on tutkittu paljon ja siitä on löydettävissä runsaasti kirjallisuutta. Suurin osa tutkimuksista painottuvat Vaasan alueelle sekä muihin rannikkokaupunkeihin, sillä ensimmäinen kielikylpyryhmä aloitti toimintansa Vaasassa. 2000-luvun tutkimuksista ja kirjallisuudesta on löydettävissä kartoituksia ja tarkempia selostuksia Suomen tämänhetkisestä vieraskielisestä opetuksesta. Pääteokset sijoittuvat 1900-luvulle, jolloin kielikylpyopetus on ollut pinnalla.

Viimeaikaisten tutkimusten ja kartoitusten sekä uuden opetussuunnitelman perusteella voidaan todeta, että kielikylpyopetukselle on edelleen tarvetta ja sitä toteutetaan eri kielillä Suomessa. Opetusta on tarjolla sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta voi myös todeta, että kielikylvyllä on runsaasti oppimista edistäviä vaikutuksia, vaikka myös haittapuoliakin on tutkittu. Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda kattava kirjallisuuskatsaus aiheesta sekä luoda teoriapohjaa mahdollista myöhempää pro gradu -tutkielmaa varten.