Johan Rännäri : ”Kansan kurjuutta parantamassa hengenviljelyksen ja kasvatusopin voimalla” 1854–1884

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää kansanvalistaja ja sanomalehtimies Johan Rännäriä vuosien 1854–1884 yhteiskunnallista taustaa vasten. Ajanjaksolle tyypillisiä olivat keisari Aleksanteri II: n mukanaan tuomat muutokset Suomessa, lehdistön politisoituminen ja fennomaanisen liikkeen jakautuminen. Suomessa tapahtui sekä kansallinen että kansalaisyhteiskunnan herääminen ja yhteiskunnallinen murros alkoi. Tutkimustehtävinä olivat miten yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos muokkasivat tehtävää, jota Rännäri koki tekevänsä, mitkä teemat nousivat esiin Rännärin tuotannosta, miten sensuuri vaikutti ja mitkä asiat innostivat kypsään ikään ehtineen miehen lähtemään Amerikkaan.

Näkökulma tutkimuksessani on temaattinen. Pyrkimyksenäni on nostaa esiin Rännärin ideologia ja sen muutokset. Tästä syystä päädyin kronologisiin alalukuihin. Tarkoituksenani oli saada selville mahdollisimman totuudenmukainen kuva Rännärin kirjoittelusta kytkemällä se oman aikansa tapahtumataustaa vasten. Kvantitatiivista metodia en käyttänyt, koska se ei olisi vaikuttanut tutkimustuloksiin.

Johan Rännäri oli renkimies ja itseoppinut kansankirjoittaja, joka omaksui fennomaanisen liikkeen omaksi aatetaustakseen. Hän koki tehtäväkseen toimia sivistyksen valona kansalle. Rännäri aloitti julkisen kirjallisen toimintansa arkkiveisuista sotilasuransa alussa ja tuli niistä tunnetuksi. Merkityksellisintä aineistoa yhteiskunnallisten kysymysten kannalta olivat Rännärin sanomalehtikirjoitukset. Sanomalehtiurallaan hän eteni maalaiskirjeiden lähettäjästä palkatuksi toimittajaksi. Tärkeimmiksi asioiksi Johan Rännäri nosti suomen kielen aseman parantamisen, kunnallishallitusten asettamisen ja suomenkielisten kansakoulujen perustamisen. Hän otti voimakkaasti kantaa ja esitti omia ratkaisuehdotuksiaan, mutta oli monessa asiassa liiaksi edellä aikaansa. Vallitsevia epäkohtia hän arvosteli häikäilemättä ja ojensi niin säätyläisiä kuin tavallista kansaa. Häntä pidettiin kiihkoilijana ja varoiteltiin liiasta ylpeydestä. Sensuurin hampaisiin Rännäri ei kuitenkaan joutunut, koska oli kaikessa uudistusmielisyydessään aina uskollinen ihailemalleen keisarille.

Yhteiskunnallisesti Rännäri oli aktiivinen paitsi kynänkäyttäjänä myös toiminnan miehenä. Hän oli perustamassa asuinpaikkakunnilleen uudentyyppisiä yhdistyksiä ja toimi työhuoneen johtajana sekä opettajana. Rännäri hyödynsi sääty-yhteiskunnan murtumisen ja toimi perinteisesti säätyläisille kuuluneissa tehtävissä.

Paitsi suomenmielisten ohjelma Johan Rännärin kaikkeen toimintaan vaikutti myös kristillinen maailmankuva. Kypsällä iällä hän kääntyi lestadiolaiseksi ja lopetti julkisen kirjallisen toiminnan joksikin aikaa. Ilmeisesti juuri lestadiolaisista yhteyksistä johtuen hän lähti huonosta terveydestään huolimatta toimittajaksi Yhdysvaltoihin, missä alkoi uudella innolla kirjoitella sanomalehteen ja kannustaa amerikansuomalaisia koulupuuhaan. Kuolema keskeytti uudet hankkeet.