Kirkkoherra oppikouluvisionäärinä : Lauri Oravainen Limingan yhteiskoulun perustajana ja kehittäjänä vuosina 1956–1964
Rönkkö, Sami (2016-11-30)
Rönkkö, Sami
S. Rönkkö
30.11.2016
© 2016 Sami Rönkkö. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013155
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä tarkastellaan Limingan kirkkoherra Lauri Oravaista Limingan yhteiskoulun perustajana ja kehittäjänä vuosina 1956–1964. Käsittelen Oravaisen toimintaa oppikoulun perustajana, sen rehtorina ja kunnallispoliitikkona. Tarkastelen koulun merkitystä kasvatushistoriallisesti ja paikkakunnan kannalta. Tutkimukseni sisältää konkreettisen kuvauksen Limingan yhteiskoulun vaiheista ajanjaksolla. Limingan yhteiskoulu oli vuonna 1957 perustettu kunnan omistama yksityisoppikoulu, jonka rakennukset valmistuivat vuosina 1959, 1961 ja 1962.
Lähdeaineistoa olen lähestynyt historiatieteen menetelmin, joilla tarkoitan lähdekritiikkiä ja kontekstualisointia. Työni on kohdehenkilöä käsittelevä toimintaelämäkerta, jossa lähdeaineiston kaksi pääryhmää ovat arkistolähteet ja haastattelut. Lisäksi olen hyödyntänyt muistelmateoksia ja lehtiä Kaleva ja Rauhan Tervehdys. Tutkielmani rajauksen ja lähdeaineiston perusteella olen ottanut huomioon biografisen tutkimuksen, mikrohistorian ja muistitietotutkimuksen erityiskysymykset.
Pian paikkakunnalle kotiuduttuaan Oravainen otti roolin oppikoulutoimikunnan johdossa. Kesti vain noin vuoden ajan, kunnes koulu oli toiminnassa syksyllä 1957. Hänellä oli tarvittavat taidot ja tiedot sekä halu käyttää niitä. Koulun luonne oli alusta asti koulutuksellista tasa-arvoa edistävä, sillä se kokosi oppilaita lähikunnista ja myöhemmin Oulusta. Siinä näkyivät silti rinnakkaiskoulujärjestelmän puutteet, kuten lukukausimaksut ja pääsykokeet, mutta myös yksityiskoulun positiiviset puolet: aktiivisuus varainhankinnassa ja innostunut ilmapiiri. Kirkkoherra Oravainen ei rehtorina pyrkinyt tekemään koulusta erityisen uskonnollista, mihin osaltaan vaikutti koulujärjestelmän ”luontainen” uskonnollisuus vielä tuolloin. Persoonana hän oli huumorintajuinen ja innostava, mutta hänellä oli myös jyrkkää auktoriteettia, joka tosin harvoin tuli esiin.
Tutkittavalla ajanjaksolla vuodet 1956–1960 olivat aikaa, jolloin koulu ei vielä toiminut täysimääräisenä. Lukio-oikeuden saaminen oli tärkeää kirkkoherra-rehtorin suunnitelman kannalta. Kunnan päätöksentekoelimissä, kouluhallituksessa sekä rahoituslaitoksissa käytyjen neuvottelujen jälkeen koulu sai lukioluokat ja koulurakennukset saatiin valmiiksi. Tarvittiin hänen henkilökohtaista panostaan ja henkilökeskeistä tapaa hoitaa asioita. Huolimatta Oravaisen suureellisista suunnitelmista kunnan luottamushenkilöiden koululle osoittama kannatus alkoi hiipua kolmannen rakennusvaiheen valmistuttua syksyllä 1962. Viimeisinä vuosina Oravainen ajautui kiistoihin koulussa, kunnallispolitiikassa ja seurakunnassa. Keväällä 1964 valmistuivat koulun ensimmäiset ylioppilaat ja samalla rehtori jätti luomuksensa.
Limingan yhteiskoulu kuvasti monia muutoksia sisältänyttä aikaansa ja loi uskoa tulevaan vanhassa maalaispitäjässä. Koulu oli syntyajankohtanaan uudistushenkinen, mutta peruskouluun siirryttäessä jäänne vanhasta epätasa-arvoisena pidetystä rinnakkaiskoulujärjestelmästä.
Lähdeaineistoa olen lähestynyt historiatieteen menetelmin, joilla tarkoitan lähdekritiikkiä ja kontekstualisointia. Työni on kohdehenkilöä käsittelevä toimintaelämäkerta, jossa lähdeaineiston kaksi pääryhmää ovat arkistolähteet ja haastattelut. Lisäksi olen hyödyntänyt muistelmateoksia ja lehtiä Kaleva ja Rauhan Tervehdys. Tutkielmani rajauksen ja lähdeaineiston perusteella olen ottanut huomioon biografisen tutkimuksen, mikrohistorian ja muistitietotutkimuksen erityiskysymykset.
Pian paikkakunnalle kotiuduttuaan Oravainen otti roolin oppikoulutoimikunnan johdossa. Kesti vain noin vuoden ajan, kunnes koulu oli toiminnassa syksyllä 1957. Hänellä oli tarvittavat taidot ja tiedot sekä halu käyttää niitä. Koulun luonne oli alusta asti koulutuksellista tasa-arvoa edistävä, sillä se kokosi oppilaita lähikunnista ja myöhemmin Oulusta. Siinä näkyivät silti rinnakkaiskoulujärjestelmän puutteet, kuten lukukausimaksut ja pääsykokeet, mutta myös yksityiskoulun positiiviset puolet: aktiivisuus varainhankinnassa ja innostunut ilmapiiri. Kirkkoherra Oravainen ei rehtorina pyrkinyt tekemään koulusta erityisen uskonnollista, mihin osaltaan vaikutti koulujärjestelmän ”luontainen” uskonnollisuus vielä tuolloin. Persoonana hän oli huumorintajuinen ja innostava, mutta hänellä oli myös jyrkkää auktoriteettia, joka tosin harvoin tuli esiin.
Tutkittavalla ajanjaksolla vuodet 1956–1960 olivat aikaa, jolloin koulu ei vielä toiminut täysimääräisenä. Lukio-oikeuden saaminen oli tärkeää kirkkoherra-rehtorin suunnitelman kannalta. Kunnan päätöksentekoelimissä, kouluhallituksessa sekä rahoituslaitoksissa käytyjen neuvottelujen jälkeen koulu sai lukioluokat ja koulurakennukset saatiin valmiiksi. Tarvittiin hänen henkilökohtaista panostaan ja henkilökeskeistä tapaa hoitaa asioita. Huolimatta Oravaisen suureellisista suunnitelmista kunnan luottamushenkilöiden koululle osoittama kannatus alkoi hiipua kolmannen rakennusvaiheen valmistuttua syksyllä 1962. Viimeisinä vuosina Oravainen ajautui kiistoihin koulussa, kunnallispolitiikassa ja seurakunnassa. Keväällä 1964 valmistuivat koulun ensimmäiset ylioppilaat ja samalla rehtori jätti luomuksensa.
Limingan yhteiskoulu kuvasti monia muutoksia sisältänyttä aikaansa ja loi uskoa tulevaan vanhassa maalaispitäjässä. Koulu oli syntyajankohtanaan uudistushenkinen, mutta peruskouluun siirryttäessä jäänne vanhasta epätasa-arvoisena pidetystä rinnakkaiskoulujärjestelmästä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29882]