Opettajien näkemyksiä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta matematiikan opetuksessa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää opettajien näkemyksiä liittyen oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen matematiikan opetuksessa. Tutkimuksessa tutkitaan sitä, kuinka merkittävänä opettajat pitävät oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista matematiikan opetuksessa, kuinka mahdollisena he pitävät näiden tarpeiden huomioimista ja kuinka usein he huomioivat näitä tarpeita työssään. Lisäksi tutkitaan sitä, kuinka merkittävinä opettajat pitävät erilaisia keinoja, joita voidaan käyttää yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen, kuinka mahdollisina he pitävät näiden keinojen käyttöä, sekä sitä, kuinka usein he käyttävät näitä keinoja työssään. Lisäksi tutkitaan sitä, millaisia haasteita opettajat kohtaavat työssään liittyen oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamiseen, sekä sitä, millaisten keinojen avulla opettajien mielestä matematiikan opetusta voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu scaffoldingiin sekä eriytettyyn ja monitasoiseen opetukseen. Scaffoldingilla tarkoitetaan väliaikaista tukea, jota oppijalle tarjotaan sellaisissa tehtävissä, joita hän ei kykene vielä itsenäisesti ratkaisemaan. Scaffoldingissa tuki on säädetty hienovaraisesti käynnissä olevan tilanteen sekä oppijan senhetkiseen oppimisprosessin mukaan. Eriytetty opetus puolestaan tarkoittaa sitä, että oppimisen sisällöt, prosessit ja tavat mukautetaan oppijoiden valmiuksien, mielenkiinnonkohteiden ja oppimisprofiilien mukaisesti. Sen perusajatuksena on siis maksimoida jokaisen oppilaan oma yksilöllinen oppimispotentiaali. Monitasoinen opetus perustuu myös samoihin periaatteisiin, mutta siinä tavoitteena on suunnitella oppitunnit siten, että oppilaat voivat automaattisesti toimia niiden aikana itsellensä sopivalla tasolla.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja välineenä toimi luokanopettajille suunnattu web-kyselylomake, joka sisälsi Likert-asteikollisia kysymyksiä sekä taustatietokysymyksiä. Lomaketta levitettiin opettajien suosimissa Facebook-ryhmissä sekä sähköpostin välityksellä. Kyselyyn vastasi yhteensä 200 opettajaa. Aineisto analysoitiin ei-parametrisillä menetelmillä.

Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan opettajat näkevät oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen tärkeänä matematiikan opetuksessa. He eivät kuitenkaan näe tämän huomioinnin toteuttamista yhtä mahdollisena työssään, eivätkä myöskään huomioi näitä tarpeita yhtä usein. Opettajat näkevät, että yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on yhtä merkityksellistä sekä matematiikassa että myös yleisesti kaikissa oppiaineissa. He kuitenkin pitävät yksilöllisten tarpeiden huomioimista mahdollisempana ja myös toteuttavat sitä useammin matematiikan kuin muiden aineiden opetuksessa. Opettajat pitävät suuria ryhmäkokoja, ajan puutetta oppituntien aikana sekä avustajien puutetta suurimpina oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista hankaloittavina tekijöinä. Opettajat pitävät tutkimuksessa esitettyjä yksilöllisen huomioinnin keinoja merkittävinä ja mahdollisina käyttää matematiikan opetuksessa. He eivät kuitenkaan käytä näitä keinoja niin usein työssään. Monipuoliset materiaalit, ryhmäkokojen pienentäminen sekä avustajien määrän lisääminen nousevat useimmin esille keinoina, joiden avulla matematiikan opetusta voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.