Sorrettujen estetiikka : Paulo Freire, John Dewey ja sarjakuvan opetus Suomessa

Abstract

Tämä kasvatustieteen pro gradu -tutkielma pyrkii hahmottamaan sarjakuvan opetusta suomalaisessa kontekstissa. Sen tarkoitus on laajentaa sarjakuvasta tarjolla olevan tutkimuksen määrää alalla, jonka tieteellinen tutkimus on varsin olematonta. Vaikka sarjakuva taidemuotona on viimeistään tällä vuosituhannella alkanut saavuttaa asemaa taiteen kentässä myös akateemisen tutkimuksen silmissä, siitä tehty tutkimus keskittyy lähinnä taideteoreettiseen tai sarjakuvaa välineellistävään tutkimukseen. Oma tutkielmani pyrkii vastaamaan omalta osaltaan sarjakuvan opetukseen liittyviin tiedonmuodostuksellisiin kysymyksiin ja viemään tutkimusta siten soveltavampaan, tässä tapauksessa pedagogiseen suuntaan. Pyrin vastaamaan siihen, millainen on sarjakuvan opetuksen asiantuntijoiden pedagoginen filosofia ja käytäntö sekä siihen, miten haastattelemani asiantuntijat asemoivat alansa suhteessa ympäröivään todellisuuteen.

Tutkimus toteutettiin sähköpostitse haastattelemalla sarjakuvan opettamisen asiantuntijoita puolistrukturoidun haastattelun keinoin. Kertynyt haastatteluaineisto analysoitiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaisesti Paulo Freiren ja John Deweyn teorioihin peilaten sisällönanalyysin keinoin, osin tukeutuen myös narratiivisen tutkimuksen analyysitapoihin.

Tutkimustuloksista nousivat esiin merkittävät muutokset sarjakuva-alalla, mikä väistämättä kyseenalaisti aiemman tutkimuksen pohjalta tehtyjä hypoteeseja eikä voi olla vaikuttamatta lähes kaikkeen sarjakuvaan liittyvään, mukaan lukien sarjakuvan opetus. Samalla rakentui vahvoja narratiiveja alan toimijuudesta. Sarjakuvan opetusta voidaan tutkimukseni tavoin analysoida tieteellisessä tutkimuksessa esimerkiksi kriittisen pedagogiikan tai John Deweyn teorioiden mukaisesti, mutta sitä voisi ja kenties tulisi lähestyä myös yllättävämmistä viitekehyksistä.

Tutkimukseni asettaa haasteen myös muille sarjakuvasta kiinnostuneille tutkijoille siirtyä alan tutkimuksessa soveltavampaan suuntaan, pois taideteoreettisesta tarpeesta perustella olemassaolonsa. Samoin kyseenalaistan alan vanhemman tutkimuksen ajanmukaisuuden ja haastan sarjakuvan perustavanlaatuisesta tutkimuksesta kiinnostuneet päivittämään tietoja sarjakuvasta nykyaikaan.