Tallilla ei vaan voi räjähtää : sosiaalipedagoginen hevostoiminta lasten ja nuorten kokemuksissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata lasten ja nuorten kokemuksia ja ajatuksia sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Tavoitteena on selvittää, miten sosiaalipedagoginen hevostoiminta näyttäytyy lasten ja nuorten elämässä ja millä tavoin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kulmakivet — toiminnallisuus, yhteisöllisyys, elämyksellisyys ja dialogisuus — tulevat esiin kokemuksissa. Tutkimus toteutettiin käyttäen fenomenologista tutkimusotetta, jossa keskeisenä tutkimuskohteena on aina ihmisen subjektiivinen kokemus. Aineistonkeruu tehtiin kevään 2016 aikana, ja se koostuu kahdeksasta 9–22-vuotiaan lapsen ja nuoren teemahaastattelusta sekä yhdestä avoimesta kirjallisesta vastauksesta. Tutkimusaineisto on analysoitu fenomenologisia menetelmiä käyttäen. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sosiaalipedagogiikan taustalla vaikuttavaan sosiaalipedagogiikkaan, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tunnuspiirteisiin ja hevosen terapeuttisen vaikutuksen perinteeseen.

Syrjäytyminen ja lasten ja nuorten pahoinvointi ovat yksi yhteiskuntamme merkittävimmistä ongelmista. Viime vuosikymmenellä hyvinvoinnin tueksi on alettu kehittää vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, joissa eläimiä käytetään terapeutin roolissa. Eläimet voivat avata ovia keskusteluun ja vahvistaa luottamusta terapiaprosessissa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on yksi esimerkki syrjäytymistä ennaltaehkäisevästä ja korjaavasta tukimuodosta. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta voidaan määritellä syrjäytymisen ehkäisyn sekä sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseksi, hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Toiminnan peruselementit — toiminnallisuus, yhteisöllisyys, elämyksellisyys ja dialogisuus — pohjaavat suoraan sosiaalipedagogiikkaan. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa hyödynnetään tietoisesti hevosen ja talliympäristön eheyttävää vaikutusta ja sosiaalipedagogiikan periaatteita.

Tämän tutkimuksen aineisto osoittaa, että sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla on positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Hevostoiminnan tarjoamat mahdollisuudet ja kokemukset olivat osittain riippuvaisia vastaajien iästä. Nuorempien vastaajien kokemuksissa painottuivat ratsastukselliset ja hevosen hoitoon liittyvät onnistumisen kokemukset. Vanhemmilla vastaajilla merkittävimmät kokemukset liittyivät näiden lisäksi oman psyykkisen puolen kehittymiseen. Toiminnan koettiin parantaneen käyttäytymisen- ja tunteidensäätelyä sekä vahvistaneen minäkuvaa ja elämänhallintaa. Hevostoiminnassa nousi monipuolisesti esiin sosiaalipedagogisia elementtejä, mutta yksilökeskeisessä hevostoiminnassa yhteisöllisyys jäi vähemmälle huomiolle. Tutkimustulokset vahvistavat aiempaa tutkimusnäyttöä hevosavusteisen toiminnan eduista elämän eri osa-alueiden kokonaisvaltaisena tukijana.