Ympäristökasvatus ja paikallisuuden rooli vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko meneillään oleva opetussuunnitelmatyö ympäristökasvatusta mahdollistava vai rajoittava tekijä. Uusi opetussuunnitelma tulee voimaan syksyllä 2016. Tavoitteenani on löytää ympäristökasvatuksen kehitystä jarruttavia ja edistäviä tekijöitä opetussuunnitelmauudistuksen kontekstista. Lisäksi tarkastelen opetussuunnitelmauudistusta paikallisuuden kautta, sillä koen sen olevan oleellinen osa ympäristökasvatusta. Selvitän siis, mikä merkitys ympäristökasvatuksella ja paikallisuudella sen osana on koulujen käytänteissä, ja miten ympäristökasvatus ja paikalliset piirteet ympäristökasvatuksen osalta huomioidaan opetussuunnitelmatyössä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu ympäristökasvatuksen, luontokasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen käsitteistä. Tarkastelen näiden käsitteiden suhteita, sekä lisäksi paikallisuutta osana ympäristökasvatusta. Teen myös katsauksen uuteen, syksyllä 2016 voimaan astuvaan opetussuunnitelmaan, ja selvitän, millä tavoin se huomioi ympäristökasvatuksen ja paikallisuuden osana ympäristökasvatusta.

Tutkimuksen empiirinen osio koostuu kahdesta eri aineistosta. Ympäristökasvatus-verkkolehtiaineiston analysoin fenomenografian keinoin, jossa tutkimuksen kohteena ovat käsitykset. Lehden kirjoittajat ovat ympäristökasvatusalan ammattilaisia, joten artikkelit edustavat tuoreita näkemyksiä ympäristökasvatuksesta ja opetussuunnitelmasta. Verkkolehtiaineisto koostuu numeroista 1/2012–1/2015. Lisäksi haastattelin neljää alakoulun opettajaa. Haastateltavat olivat olleet mukana opetussuunnitelmatyössä ympäristökasvatuksen ja paikallisuutta koskevien teemojen osalta. Teemahaastattelut analysoin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Yksilöhaastattelut toteutin keväällä ja syksyllä 2015.

Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelma 2016 tukee ympäristökasvatuksen toteutusta. Aineistojen perusteella erityisesti uusi opetussuunnitelma oli yksi ympäristökasvatuksen vahvuuksista; muita olivat esimerkiksi sen laaja verkosto. Ympäristökasvatusta jarruttaviksi tekijöiksi osoittautuivat erityisesti ulkoiset tekijät, kuten poliittiset päätökset. Lisäksi ympäristökasvatuksen tavoitteet eivät aina kohdanneet käytäntöä. Ympäristökasvatukseen ja paikallisuuteen nojaavat käytännöt kouluissa olivat monipuolisia, ja paikallinen näkökulma tuli esiin erityisesti lähiympäristön hyödyntämisen näkökulmasta. Paikallisten yhteistyötahojen merkitystä korostettiin; niiden potentiaali haluttiin vakiinnuttaa koulujen käytänteisiin. Opetussuunnitelmassa ympäristökasvatus ja paikallinen näkökulma huomioidaan erityisesti ympäristöopin, mutta myös toimintakulttuurin muutoksen kautta. Paikallisten opetussuunnitelmien laadinta nähtiin mahdollisuutena huomioida ympäristökasvatus ja sen paikalliset näkökulmat, mihin valtakunnallinen versio on antanut hyvän pohjan.

Ympäristökasvatuksen eri käsitteet ovat sidoksissa toisiinsa: jokainen käsite on yhtä tärkeä, ja ne rakentavat yhdessä ympäristökasvatuksesta kokonaisuuden. Ympäristökasvatuksen tavoitteet ja sisällöt määrittyvät tällä hetkellä kestävän kehityksen kasvatuksen kautta, joka edustaa ympäristökasvatuksen tämän hetkisiä kehityslinjoja opetussuunnitelman 2016 mukaisesti.