Väkivaltapuheen kietoumia nuorten miesten elämänkulussa

Abstract

Kasvatustieteeseen sijoittuvassa sukupuolentutkimuksessa on aiemmin tutkittu paljon muun muassa maskuliinisuuden ja väkivallan yhteyksiä poikien eri elämänvaiheissa. Lisäksi sukupuolentutkimuksessa on tutkittu paljon muun muassa sitä, miten erilaiset maskuliinisuudet rakentuvat ja mitä rakennusprosessi voi pitää sisällään. Sen sijaan miesten väkivaltapuhetta on tutkittu hieman vähemmän, ja tehdyt tutkimukset kohdistuvatkin lähinnä siihen, miten miehet puhuvat naisiin kohdistamastaan väkivallasta.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan erityisesti sitä, miten miehet puhuvat väkivallan osaksi elämäänsä ja millä tavoilla he selittävät ja oikeuttavat tekemäänsä väkivaltaa. Tutkimus on haastattelututkimus, jossa haastateltavana oli kuusi 22–24-vuotiasta nuorta aikuista; neljä miestä ja kaksi naista. Teoreettinen viitekehys muodostuu väkivallan, maskuliinisuuden ja etenkin hegemonisen maskuliinisuuden määritelmistä tämän tutkimuksen taustalla. Kirjallisuuskatsauksessa on esitelty tutkimustuloksia liittyen poikiin ja väkivaltaan, sekä nuoriin miehiin ja väkivaltaan. Tutkimus perustuu neljään tutkimuskysymykseen. Päätutkimuskysymys fokusoituu siihen, miten miehet puhuvat väkivallan osaksi elämäänsä, kun taas alatutkimuskysymykset keskittyvät väkivallan oikeutuksiin, ristiriitaisuuksiin ja jatkumoihin miesten väkivaltapuheessa.

Tutkimus toteutettiin luotettavuuteen ja eettisyyteen pyrkien, laadullisen tutkimuksen kriteereiden mukaisesti. Tutkimuksen toteutettiin hyödyntäen muistelumenetelmää, ryhmäfokuskeskusteluhaastattelua sekä yksilöhaastatteluja. Analyysi toteutettiin yhdistellen ja soveltaen sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia. Tutkimustulosten perusteella miehet puhuvat väkivallan osaksi elämäänsä kolmen teeman kautta. Näitä teemoja ovat oikeutukset, ristiriitaisuudet ja elämänkulussa muuttuva valta. Miehet oikeuttivat puheessaan väkivaltaa heihin itseensä liittyvillä tekijöillä, joita ovat muun muassa luonteenpiirteet sekä maskuliininen status ja maine. Lisäksi miehet oikeuttivat väkivaltaa puheessaan ulkoisilla tekijöillä, jotka liittyivät esimerkiksi päihteisiin, väkivallan yleisyyteen ja väkivaltaan totuttuna ratkaisumallina. Lisäksi heidän puheessaan esiintyi tietynlaisia ristiriitaisuuksia liittyen heidän väkivallan värittämään elämäänsä. Tuloksissa näkyy myös se, miten väkivallan arvo vallan välineenä muuttuu yhä pienemmän alakulttuurisen sisäpiirin resurssiksi sekä menettää arvoaan aikuisuuteen siirryttäessä.