Kosketus opettajan pedagogisena välineenä

Abstract

Pyrin selvittämään kandidaatintutkielmassani miten positiivinen kosketus tai sen puuttuminen vaikuttaa lapsen kehitykseen ja millainen kosketus on Suomessa soveliasta ja yleisesti hyväksyttävää luokkatilanteessa. Lisäksi pohdin kosketuksen merkitystä opettajan pedagogisena työvälineenä opetustilanteessa. Kouluissa tapahtuneiden hyväksikäyttötapausten saaman huomion takia koskettamisesta on kehittynyt globaalisti koulumaailmassa vaikeasti lähestyttävä aihe ja maailmalta on esimerkkejä kouluista, joissa koskettaminen on jopa täysin kielletty, niin opettajien ja oppilaiden välillä kuin oppilaiden keskuudessa. Suuntaus on huolestuttava, sillä kosketuksen merkitys ihmisen kehitykselle on kiistaton. Se myös vaikeuttaa jo entisestään haasteellista opettajantyötä asettamalla opettajille ja muille lasten parissa työskenteleville paineita rajoittaa luonnollista käyttäytymistä. Käyn tutkielmassani läpi kosketuksen merkitystä ihmisen elinkaaren aikana keskittyen kouluikäisen lapsen kasvuun ja kehitykseen. Biologisten ja psykologisten vaikutusten lisäksi pohdin tutkielmassani kosketuksen kulttuurisidonnaisuutta ja suomalaista kosketuskulttuuria. Esittelen työssäni myös lainsäädännön kannan kouluympäristössä tapahtuvaan kosketukseen sekä peilaan koulumaailmaan liittyviä tutkimuksia kosketuksesta ja Perusopetussuunnitelmaa kosketuksen biologisiin ja psykologisiin vaikutuksiin. Johtopäätös kandidaatintutkielmassani on, että vaikka kosketus on ihmisen kasvulle ja kehitykselle todistetusti ensiarvoisen tärkeää, yleistä ohjeistusta positiivisen kosketuksen käytännöistä koulumaailmassa ei voi laatia, sillä jokainen oppilas ja jokainen opettaja on yksilöllinen ja tulee erilaisista lähtökohdista. Tästä huolimatta kosketus on tärkeä osa opettajan ja oppilaan välistä kommunikaatiota ja toimiva pedagoginen väline opetuksessa. Asiasta tulisi ensisijaisesti keskustella laajemmin, asiallisemmin ja avoimemmin, jotta sitä ympäröivä hysteria ja väärinkäsitykset häviäisivät.