Toiminnallista matematiikkaa tanssin keinoin

Abstract

Kandidaatintyöni keskittyy toiminnalliseen oppimiseen; tässä työssä toimintaa on tanssi ja opittava sisältö matemaattista. Tutkin, mitä yhtäläisyyksiä tanssilla ja matematiikalla on ja kuinka ne tukevat toisiaan. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Mitä yhteistä tanssilla ja matematiikalla on? ja 2) Miten tanssin avulla voi oppia matematiikkaa? Kiinnostus aiheeseen on lähtöisin omista mielenkiinnonkohteistani, tanssista ja matematiikasta. Haluan perehtyä käsitteeseen ”tanssimatematiikka” ja saada sen laajempaan tietoisuuteen Suomen koulumaailmassa. Haluan kollegoiden tietävän ja ymmärtävän tanssin olevan mahdollisuus matematiikan opettamiselle. Toiminnallinen oppiminen ei ole yksiselitteinen käsite, mutta tässä tutkimuksessa se pohjautuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jota avaan enemmän kognitiivisen konstruktivismin ja sosiaalisen konstruktionismin kautta. Tiedon rakentumista tapahtuu parhaiten silloin, kun toiminta on yhtä aikaa sekä kognitiivista että sosiaalista, mutta myös opettajalla on suuri merkitys. Opettajan on tunnettava oppilaansa, jotta hän voi ikään kuin kanavoida heidän uteliaisuuttaan opittavaan asiaan, parhaalla mahdollisella tavalla. Oppilaan asenne oppiainetta, tässä matematiikkaa, kohtaan voi muuttua parempaan päin toiminnallisia keinoja käyttämällä. Toiminnallinen keino tässä tutkimuksessa on tanssi.

Matematiikkaa on joka puolella oppilaan elämässä. Perinteinen opettajajohtoinen teoriaopetus on siirtymässä taka-alalle juurikin toiminnallisen oppimisen tieltä. Toiminnallisen matematiikan harjoittamiseen on useita eri keinoja, mutta konkreettisuus ja liikkuminen ovat niistä parhaimpia lasten ja nuorten luontaista aktiivisuutta ja arkielämää huomioiden. Matematiikan oppiminen on spiraalimaista, jossa asioita kasvatetaan pikkuhiljaa spontaanien yksityiskohtien avittamana asiakokonaisuuksiksi. Toiminnan kautta oppijat oppivat teorioita käytännön esimerkkien avulla jopa huomaamattaan.

Tanssi on laaja käsite matematiikan rinnalla. Tanssia voi olla yksikin askel, mutta kun se toteutetaan aisteja herättävällä tavalla, voi askeleesta tulla hyvinkin merkillinen oppimiskokemus. Askeleita yhdistämällä, tilassa liikkumalla, iskuja laskemalla ja muodostelmia muodostamalla ollaan jo hyvin sisällä matematiikan maailmassa. Tämä ”tanssimatematiikka” voi olla erinomainen keino matematiikan opettamiselle niille oppilaille, ketkä itse kokevat tanssin mieluisaksi oppimiskeinoksi. Tanssimatematiikkaa on useita erilaisia versioita, mutta Suomessa sitä ei vielä harjoiteta. Tanssimatematiikan lähtökohtana tässä tutkimuksessa on konstruktivistinen oppimiskäsitys.