Paljon ajatuksia, vähän sanoja : introvertti oppilas koulussa

Abstract

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuskatsauksen muodossa, kuinka oppilaan introvertti temperamentti vaikuttaa oppilaan toimintaan koulussa ja koulumenestykseen sekä kuinka opettaja voi opetuksella, ohjaamisella ja antamallaan tuella auttaa introverttia oppilasta menestymään koulussa. Temperamentti on synnynäinen käyttäytymisen malli ja vaikuttaa näin ollen kaikessa toiminnassamme. Introversio on yksi temperamenttityypeistä, ja sillä sillä tarkoitetaan taipumusta suunnata psyykkistä energiaa sisäänpäin.

Vaikka temperamentti ei vaikuta älykkyyteen, oppilaan käyttäytymisen malli vaikuttaa oppilaan oppimistyyliin ja sitä kautta koulumenestykseen. Yksikään temperamenttipiirre ei ole hyvä tai huono, vaan temperamenttipiirteen arvo riippuu piirteen ja ympäristön yhteensopivuudesta. Oppilaan temperamentilla on iso rooli kouluun sopeutumisessa, oppimisessa ja vertaissuhteiden muodostamisessa. Koska temperamentti on näkyvä osa persoonallisuuttamme, opettaja arvioi arvioinnissa lähes suoraan temperamenttia, jos hän ei tiedosta temperamentin vaikutusta oppilaan käyttäytymiseen ja oppimiseen.

Introvertti oppilas on koulussa yleensä rauhallinen, itsekseen viihtyvä ja hiljainen oppilas. Hän yleensä sopeutuu hyvin koulun vaatimuksiin, mutta matala sosiaalisuus aiheuttaa sen, että hänellä voi olla haasteita sosiaalisessa suhteissa ja aktiivisuutta vaativissa työskentelytavoissa. Yhteiskunta ja koulumaailma korostavat yhä enemmän ulospäin suuntautuneen ekstravertin piirteitä, mikä saa näyttämään introvertin oppilaan heikommalta, vaikka kyse on vain synnynnäisestä käyttäytymis- ja oppimistyylistä. Jos opettaja korostaa opetuksessa ja opetusmenetelmissä tapoja, jossa ekstaverttien ominaisuudet ovat hyödyksi, introvertti saattaa saada alhaisemman arvosanan, koska hän ei pysty tuomaan kaikkea osaamistaan esille.

Koulussa on tärkeää, että opettaja ymmärtää temperamentin merkityksen työssään niin hänen omassa kuin oppilaiden toiminnassa. Niin intro- kuin ekstaversiota ei tule lähteä muuttamaan, vaan lähteä kehittämään niitä taitoja, joita oppilaalla jo on ja ohjata häntä hallitsemaan temperamenttiaan. Tempremantti itsessään ei ole syy olla osallistumatta opetukseen, mutta eriyttämisen ja ohjaamisen kautta oppilaan omia taitoja voidaan lähteä tukemaan oppilaalle mukavalla tavalla hänen lähtökohdista käsin. Introversio ei itsessään aiheuta tarvetta erityiselle tuelle, mutta jos introvertilla oppilaalla on estyneisyyttä, torjutuksi tulemista tai ujoutta, se voi lisätä riskiä heikkoon oppimiseen, masennukseen tai ahdistumiseen. Varhaisella puuttumisella ja opettajan oppilaantuntemuksella nämä asiat ovat estettävissä.