Gynekologian kurssin opetuksen arviointi kyselytutkimuksen perusteella

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, vastaako gynekologian kurssin oppisisältö opiskelijoiden tavoitteita vertailemalla lääketieteen opiskelijoiden palautettanaistentautien ja synnytysten opetuksesta ja oppisisällöstä välittömästi kurssin jälkeen sekä kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Tutkimus tehtiin, jotta naistentautien opetusta voitaisiin jatkossa kehittää vastaamaan yhä paremmin lääkärin työssään kohtaamia vaatimuksia.

Tutkimus toteutettiin lähettämällä vuonna 2015 valmistuneelle sekä vuonna 2013 valmistuneelle kurssille sähköpostitse kyselykaavake, johon vastaaminen tapahtui sähköisesti ja nimettömästi. Kyselyssä pyydettiin opiskelijaa arvioimaan naistentautien ja synnytysten kurssia aihealueittain.

Vastausprosentit jäivät pieniksi (=?), mutta vastauksista oli kuitenkin nähtävissä että kurssiin oltiin yleisesti ottaen tyytyväisiä sekä heti sen jälkeen että kaksi vuotta valmistumisen jälkeen (heti valmistumisen jälkeen keskimääräinen kurssille annettu kouluarvosana oli 8,28 ja kahden vuoden kuluttua 8,44.). Aihealueista oli opiskelijoiden mukaan parhaiten ja kattavimmin opetettu kliinisessäkin työssä tärkeimmät alueet, kuten gynekologiset sairaudet, gynekologinen status ja kierukan laitto, enemmän harjoitusta taas olisi kaivattu yleislääkärin kliinisessä työssä harvinaisempiin asioihin kuten endometriumnäytteen ottoon.

Kenties tärkein poikkeus tästä oli huonoksi ja epäkattavaksi arvioitu seksuaalisuuteen liittyvä opetus. Merkittäviä sukupuolieroja vastauksen jakaumassa ei ollut. Valmistuneista lääkäreistä äitiys- tai ehkäisyneuvolaa työssään pitävät lääkärit olivat hieman tyytyväisempiä naistentautien kurssiin. Tämä voi selittyä sillä, että nämä lääkärit ovat olleet kiinnostuneempia synnytys- ja naistentautiopista ja siten motivoituneempia opiskelijoita. Vastaavasti voitaisiin ajatella, että jos naistentautien aihealueet eivät tuntuneet kiinnostavilta, naistentautien kurssi ei opetusmenetelmistä riippumatta noussut suurimpien suosikkien joukkoon. Toisaalta joidenkin opiskelijoiden kohdalla on voinut käydä myös niin, että tyytyväisyys kurssiin ja sen opetusmenetelmien soveltuvuus omaan oppimistapaan on rohkaissut hakeutumaan gynekologian pariin työelämässä. Kyselytutkimuksen perusteella kurssin sisältöön oltiin tyytyväisiä, eikä työkokemus olennaisesti vaikuttanut tuloksiin. Suurimmaksi puutteeksi koettiin vähäinen seksologian opetus, joka kuitenkin tulee aihealueena usein vastaan yleislääkärin työssä.

Tietyistä yleislääkärin tarvitsemista toimenpiteistä (kierukan laitto, endometriumnäytteen otto ja ehkäisykapselin laitto), olisi kaivattu lisää opetusta. Tutkimusta voidaan hyödyntää jatkossa synnytys- ja naistentautiopin kurssisisällön suunnittelussa.