Kehitysvammaisten itsenäinen asuminen osallisuuden mahdollistajana yhteiskunnassa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten itsenäinen asuminen mahdollistaa osallisuuden tunnetta yhteiskunnassa kehitysvammaisilla. Lisäksi tutkimuksessa selvennetään kehitysvammaisten itsenäisyyden kokemista. Kolmantena tutkimuskysymyksenä on selvittää, onko muuttovalmennuksesta hyötyä uuteen asuinympäristöön muutettaessa. Tutkimustehtävien tavoitteena on ilmaista kehitysvammaisten omia kokemuksia ja mielipiteitä heidän itsenäisyydestä ja osallisuudesta omassa asuinympäristössä.

Tutkimuskohteena ovat erään uuden asumisyksikön kehitysvammaiset asukkaat. Tutkimus on laadullinen, tapaustutkimus. Aineisto on kerätty havainnoimalla muuttovalmennustapaamisia, haastattelemalla asukkaita ja asukkaiden omaisilta kerätyllä kyselylomakkeella, eli käyttämällä aineistotriangulaatiota. Haastattelumuotona on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmällä. Muuttovalmennustapaamisia järjestettiin kerran kuukaudessa marraskuusta 2014 huhtikuuhun 2015. Tutkimukseen haastateltiin viittä asukasta ja vain yhdeltä omaiselta tuli vastaus kyselylomakkeeseen.

Tutkimusaineistosta saatujen tulosten perusteella haastatteluihin osallistuneet kehitysvammaiset kokivat itsenäisen asumisen mahdollistavan osallisuutta yhteiskunnassa. Asuessaan muun väestön keskellä, palveluiden läheisyydessä, heillä on mahdollisuus toimia itsenäisesti ympäristössään. Itsenäisestä asumisesta pidettiin ja haastateltavat nauttivat uudesta asumismuodostaan omassa kodissa, kuitenkin turvallisesti henkilökunnan avulla.

Itsenäinen asuminen muun väestön joukossa näyttäisi vaikuttavan myönteisesti, ainakin tutkimukseen osallistuvien kehitysvammaisten kohdalla, osallisuuteen yhteiskunnassa. He saavat mielestään päättää omista asioistaan, ainakin yhdessä ohjaajien ja omaisten kanssa. Havaintojen perusteella näiden kehitysvammaisten eläminen ei kuitenkaan ole täysin itsenäistä, sillä kaikkeen he eivät kuitenkaan voineet itse vaikuttaa. Tärkeintä kuitenkin on, että he itse kokevat olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa ja elävänsä itsenäisesti sopivan tuen avulla.

Tutkimuksen tuloksia ei voida laajemmin yleistää, sillä kohteena ovat vain yhden asumisyksikön asukkaiden omat kokemukset. Laajempaan yleistykseen tarvittaisiin enemmän haastateltavia useammasta eri itsenäisen asumisen asumisyksiköstä.

The current study aims at finding out whether independent living enables a sense of participation in society for persons with intellectual disabilities. The study also illuminates the experience of independence among the intellectually disabled on the whole. A third research question is to find out if moving training is useful when moving to a new residential environment. The research questions aim at expressing the disabled persons’ own experiences and views of their independence and participation in their own living environments.

The research subjects are the occupants in a new residential unit. The study is a qualitative case study. The data was gathered using data triangulation: observation of meetings for moving training, interviews with the residents, and inquiry forms sent to their relatives. A half-structured interview was used as the interview method, and data was analysed using content analysis. Meetings for moving training were organised once a month from November 2014 to April 2015. Five residents were interviewed for the study, while a response to the inquiry form was only received from a single relative.

Based on the results obtained from the research data, the intellectually disabled persons taking part in the interviews did feel that independent living enabled participation in society. As they are living in the middle of other people, close to the services, they have a chance to act independently in their environment. They liked to live independently, enjoying their new living arrangements in a new home, yet safely with the help of the staff.

Independent living in the middle of other population would appear to have a positive impact on participation in society, at least in the case of the intellectually disabled persons taking part in this study. They feel they have an opportunity to decide on their own things, at least together with their supervisors and relatives. Based on the observations, the living of these people is not fully independent, because they could not personally influence everything. The most important thing is, however, that they feel they are part of the surrounding society and are living independently by means of appropriate support.

The results of the study cannot be generalised broadly, as the personal experiences of the occupants of a single residential unit only were studied. Broader generalization would require a larger number of interviewees from several residential units for individual living.