Lasten kokemuksia leikkipuiston suunnittelusta
Makkonen, Riikka (2016-06-02)
R. Makkonen
02.06.2016
© 2016 Riikka Makkonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606042300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606042300
Tiivistelmä
Tutkimus keskittyy viidesluokkalaisten kokemuksiin yhdyskuntasuunnitteluun osallistumisesta Oulunsalossa. Lähtökohtana on uusi lapsuudentutkimuksen paradigma, joka tarkastelee lasten osallisuuden toteutumista arjen instituutioissa. Lähtökohtana on myös osallistavan yhdyskuntasuunnittelun mahdollisuus edistää lasten oikeutta tulla kuulluiksi heitä koskevissa asioissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä lapsille sopivista osallistavan suunnittelun menetelmistä, jonka vuoksi tutkimus keskittyy lapsinäkökulmaan. Tässä tutkimuksessa osallisuus tarkoittaa lasten oikeutta vaikuttaa käytänteisiin ja päätöksentekoon toiminnassa, johon he osallistuvat.
Tutkimusaineisto koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joissa oli mukana yhdeksän Oulunsalon Kirkonkylän koulun oppilasta (viisi tyttöä ja neljä poikaa). Haastatteluissa muisteltiin valokuvien avulla PUISTO-projektia, jossa lapset osallistuivat koulunsa lähelle rakennettavan keskusleikkipuiston suunnitteluun. Kaksi arkkitehtiä ohjasi suunnittelua työpajatoimintana lasten koulupäivien aikana. Syksyllä 2014 suunnittelussa keskityttiin keskusleikkipuiston maaston kartoittamiseen, mittakaavan hahmottamiseen ja ideointiin. Seuraavana keväänä jatkuneen suunnittelun lopputulemana oli keskusleikkipuiston 1:50 pienoismalli. PUISTO-projekti (2014–2018) on osa Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen koordinoimaa Lapset kaupungissa -hanketta, jolle Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt avustuksen vuosille 2015–2016.
Tutkimuksen metodologia perustuu fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan. Aineistolähtöinen analyysi tukee fenomenologian tavoitetta lähestyä tutkimuskohdetta niin, ettei tutkijan esiymmärrys vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Analyysissa muodostuu kaksi tutkimuskysymysten mukaista kokonaisuutta: lasten näkökulma työpajamenetelmiin ja lasten kokemukset projektiin osallistumisesta. Hermeneutiikan ohjaamana tutkija keskusteluttaa analyysinsa tuloksia aiempien tutkimusten kanssa.
Tuloksista on nähtävissä yhteneväisyyksiä aikaisempien lasten osallistamista koskevien tutkimusten kanssa. Lapsille suunnittelussa mielekkäintä oli oman aktiivisen toimijan roolin toteutuminen ja omien näkökulmien huomioiduksi tuleminen. Projektiin liittyneet kielteiset kommentit liittyivät pitkästymiseen ja kyllästymiseen: lapset kokivat toimintaohjeet liian pitkiksi tai vaikeiksi. Osa lapsista kohdisti kritiikkinsä myös omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa leikkipuiston lopputuloksen suhteen.
Tutkimus osoittaa koulupäivien aikana toteutetun osallistavan suunnittelun mahdollistavan lasten osallisuuden kokemukset. Jatkotutkimuksissa voidaan keskittyä tarkemmin osallistavien suunnittelumenetelmien hyödyntämiseen kasvatus- ja koulutusinstituutioissa; voisiko yhdyskuntasuunnittelua yhdistää kasvatus- ja opetussuunnitelmien rakenteisiin? Se voisi lisätä esimerkiksi koulun ja kuntaorganisaatioiden välistä yhteistyötä sekä avata lasten vaikutusmahdollisuuksia laajemmalle koulun ulkopuolelle.
Tutkimusaineisto koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joissa oli mukana yhdeksän Oulunsalon Kirkonkylän koulun oppilasta (viisi tyttöä ja neljä poikaa). Haastatteluissa muisteltiin valokuvien avulla PUISTO-projektia, jossa lapset osallistuivat koulunsa lähelle rakennettavan keskusleikkipuiston suunnitteluun. Kaksi arkkitehtiä ohjasi suunnittelua työpajatoimintana lasten koulupäivien aikana. Syksyllä 2014 suunnittelussa keskityttiin keskusleikkipuiston maaston kartoittamiseen, mittakaavan hahmottamiseen ja ideointiin. Seuraavana keväänä jatkuneen suunnittelun lopputulemana oli keskusleikkipuiston 1:50 pienoismalli. PUISTO-projekti (2014–2018) on osa Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen koordinoimaa Lapset kaupungissa -hanketta, jolle Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt avustuksen vuosille 2015–2016.
Tutkimuksen metodologia perustuu fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan. Aineistolähtöinen analyysi tukee fenomenologian tavoitetta lähestyä tutkimuskohdetta niin, ettei tutkijan esiymmärrys vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Analyysissa muodostuu kaksi tutkimuskysymysten mukaista kokonaisuutta: lasten näkökulma työpajamenetelmiin ja lasten kokemukset projektiin osallistumisesta. Hermeneutiikan ohjaamana tutkija keskusteluttaa analyysinsa tuloksia aiempien tutkimusten kanssa.
Tuloksista on nähtävissä yhteneväisyyksiä aikaisempien lasten osallistamista koskevien tutkimusten kanssa. Lapsille suunnittelussa mielekkäintä oli oman aktiivisen toimijan roolin toteutuminen ja omien näkökulmien huomioiduksi tuleminen. Projektiin liittyneet kielteiset kommentit liittyivät pitkästymiseen ja kyllästymiseen: lapset kokivat toimintaohjeet liian pitkiksi tai vaikeiksi. Osa lapsista kohdisti kritiikkinsä myös omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa leikkipuiston lopputuloksen suhteen.
Tutkimus osoittaa koulupäivien aikana toteutetun osallistavan suunnittelun mahdollistavan lasten osallisuuden kokemukset. Jatkotutkimuksissa voidaan keskittyä tarkemmin osallistavien suunnittelumenetelmien hyödyntämiseen kasvatus- ja koulutusinstituutioissa; voisiko yhdyskuntasuunnittelua yhdistää kasvatus- ja opetussuunnitelmien rakenteisiin? Se voisi lisätä esimerkiksi koulun ja kuntaorganisaatioiden välistä yhteistyötä sekä avata lasten vaikutusmahdollisuuksia laajemmalle koulun ulkopuolelle.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29929]