Kassavirtamalli ja lisäarvomalli arvonmääritysmenetelmänä yrityskaupoissa
Palosaari, Heikki (2016-06-06)
H. Palosaari
06.06.2016
© 2016 Heikki Palosaari. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606072390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606072390
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia, kuinka hyvin yrityksen arvonmääritysmenetelmistä kassavirtamalli ja lisäarvomalli soveltuvat yrityskauppahintojen ennustamiseen. Tutkimusaineistona käytetään 199 toteutunutta pörssiyhtiöiden välistä yrityskauppaa Yhdysvalloissa vuodelta 2010. Arvonmääritysmallien selittävien muuttujien arvot saadaan vuoden 2009 tilinpäätöstiedoista.
Tutkimus jakaantuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisessa osiossa käydään läpi aiempaa kirjallisuutta aiheesta johdanto-osiossa. Teoreettisessa osiossa esitellään empiirisen osion kannalta keskeiset arvonmääritysmallit. Lisäksi tarkastellaan yrityskauppoja, miksi niitä tehdään sekä mitkä tekijät vaikuttavat onnistumisiin yritysjärjestelyissä ja mitkä tekijät johtavat epäonnistumiseen yrityskaupoissa.
Tutkimuksen empiirisessä osiossa arvonmääritysmalleja verrataan kauppahinnan ja markkina-arvon erotuksena laskettuun yrityskauppapreemioon ja markkina-arvoon regressioanalyysin avulla. Yleisiä arvonmääritysmalleja on yksinkertaistettu ja selittävinä muuttujia ovat oman pääoman kirjanpitoarvo, lisävoitto, kassavirta ja tutkimus- ja kehitysmenot.
Tutkimustulosten perusteella lisäarvomalli näyttää toimivan kassavirtamallia paremmin arvonmäärityksessä useimmissa tapauksissa. Tuloksien perusteella sekä kassavirtaperusteinen että lisäarvoperusteinen malli selittävät huonommin yrityskauppapreemiota kuin yrityksen markkina-arvoa. Toimialakohtaisessa tarkastelussa lisäarvomalli selittää varsin tasaisesti markkina-arvoa eri toimialoilla. Kassavirtaperusteisen mallin tilastollinen merkitsevyys heikkeni huomattavasti, kun tarkastelua tehdään pienemmällä aineistolla toimialoittain. Lisäarvoperusteisen mallin selitysasteet ovat pääosin kassavirtaperusteista mallia parempia.
Tutkimus jakaantuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisessa osiossa käydään läpi aiempaa kirjallisuutta aiheesta johdanto-osiossa. Teoreettisessa osiossa esitellään empiirisen osion kannalta keskeiset arvonmääritysmallit. Lisäksi tarkastellaan yrityskauppoja, miksi niitä tehdään sekä mitkä tekijät vaikuttavat onnistumisiin yritysjärjestelyissä ja mitkä tekijät johtavat epäonnistumiseen yrityskaupoissa.
Tutkimuksen empiirisessä osiossa arvonmääritysmalleja verrataan kauppahinnan ja markkina-arvon erotuksena laskettuun yrityskauppapreemioon ja markkina-arvoon regressioanalyysin avulla. Yleisiä arvonmääritysmalleja on yksinkertaistettu ja selittävinä muuttujia ovat oman pääoman kirjanpitoarvo, lisävoitto, kassavirta ja tutkimus- ja kehitysmenot.
Tutkimustulosten perusteella lisäarvomalli näyttää toimivan kassavirtamallia paremmin arvonmäärityksessä useimmissa tapauksissa. Tuloksien perusteella sekä kassavirtaperusteinen että lisäarvoperusteinen malli selittävät huonommin yrityskauppapreemiota kuin yrityksen markkina-arvoa. Toimialakohtaisessa tarkastelussa lisäarvomalli selittää varsin tasaisesti markkina-arvoa eri toimialoilla. Kassavirtaperusteisen mallin tilastollinen merkitsevyys heikkeni huomattavasti, kun tarkastelua tehdään pienemmällä aineistolla toimialoittain. Lisäarvoperusteisen mallin selitysasteet ovat pääosin kassavirtaperusteista mallia parempia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38840]