Kirjallisuusterapeuttinen työskentely vanhuuden psyykkisten kehitystehtävien tukena
Kolmonen, Anu (2016-05-11)
Kolmonen, Anu
A. Kolmonen
11.05.2016
© 2016 Anu Kolmonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605131780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605131780
Tiivistelmä
Tutkimus on kohdennettu vanhuuteen, koska ihmiset elävät entistä pidempään. Ajankohtaisen vanhuuden tutkimisesta tekee myös tämän hetken julkinen keskustelu, jossa pohditaan vanhusten yksinäisyyttä ja osattomuutta, sekä näistä johtuvia sekä sosiaalisia että psyykkisiä ongelmia. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Kuinka kirjallisuusterapeuttisella työskentelyllä voidaan tukea vanhuuden psyykkisiä kehitystehtäviä? 2. Voidaanko kirjallisuusterapialla vaikuttaa vanhuudessa koettuun syrjäytymiseen ja osattomuuteen? 3. Kuinka kirjallisuusterapian vaikuttavuuden taustalla oleva mekanismi toimii?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kehityspsykologinen. Erityisesti se nojaa Erik H. Eriksonin psykososiaaliseen kehitysteoriaan. Tutkimus pyrkii ottamaan sekä sosiaalisen, psyykkisen että kaunokirjallisen aspektin huomioon ja tarkastelemaan kirjallisuusterapian vaikutuksia vanhuuden psyykkisissä kehitystehtävissä kokonaisvaltaisesti. Tutkimus on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus ja tutkimusote on kerronnallinen analyysi.
Kirjallisuusterapeuttinen työskentely näyttää tutkimukseni mukaan todella vaikuttavan yksilön psyykkiseen hyvinvointiin positiivisesti ja eheyttävästi. Kirjallisuusterapialla näyttäisi olevan positiivista vaikutusta vanhuuden psyykkisessä kehityksessä erityisesti vanhuuden integraatioprosessin onnistuneessa läpikäymisessä, sekä osittain integraatioprosessiin liittyen hyväksyvän muistamisen ja muistojen eteenpäin siirtämisen tai läpikäymisen merkittävyydessä. Kirjallisuusterapeuttisen työskentelyn positiivisen vaikutuksen taustalla oleva mekanismi näyttäisi perustuvan juuri kirjoittamisen sosiaaliseen aspektiin; kirjoittaessaan yksilö kokee tulevansa kuulluksi ja pääsevänsä osalliseksi keskusteluun, eli hän saa kokemuksen vuorovaikutuksesta, joka on kaiken ihmisenä olemisen edellytys. Tämän mekanismin selvittämisen osalta tutkimusta täytyy kuitenkin laajentaa vielä runsaasti.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kehityspsykologinen. Erityisesti se nojaa Erik H. Eriksonin psykososiaaliseen kehitysteoriaan. Tutkimus pyrkii ottamaan sekä sosiaalisen, psyykkisen että kaunokirjallisen aspektin huomioon ja tarkastelemaan kirjallisuusterapian vaikutuksia vanhuuden psyykkisissä kehitystehtävissä kokonaisvaltaisesti. Tutkimus on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus ja tutkimusote on kerronnallinen analyysi.
Kirjallisuusterapeuttinen työskentely näyttää tutkimukseni mukaan todella vaikuttavan yksilön psyykkiseen hyvinvointiin positiivisesti ja eheyttävästi. Kirjallisuusterapialla näyttäisi olevan positiivista vaikutusta vanhuuden psyykkisessä kehityksessä erityisesti vanhuuden integraatioprosessin onnistuneessa läpikäymisessä, sekä osittain integraatioprosessiin liittyen hyväksyvän muistamisen ja muistojen eteenpäin siirtämisen tai läpikäymisen merkittävyydessä. Kirjallisuusterapeuttisen työskentelyn positiivisen vaikutuksen taustalla oleva mekanismi näyttäisi perustuvan juuri kirjoittamisen sosiaaliseen aspektiin; kirjoittaessaan yksilö kokee tulevansa kuulluksi ja pääsevänsä osalliseksi keskusteluun, eli hän saa kokemuksen vuorovaikutuksesta, joka on kaiken ihmisenä olemisen edellytys. Tämän mekanismin selvittämisen osalta tutkimusta täytyy kuitenkin laajentaa vielä runsaasti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29998]