Varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuuden tukemisesta

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen työntekijöillä on kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuuden tukemisesta päiväkotiryhmän arjessa. Osallisuus tarkoittaa lapsen kokemusta ryhmään kuulumisesta ja arvostuksesta. Siihen sisältyy myös mahdollisuus ilmaista mielipiteitään, tulla kuulluksi ja vaikuttaa oman ryhmänsä asioihin. Lievätkin kielelliset vaikeudet voivat heikentää osallisuutta merkittävästi vaikeuttamalla arjen vuorovaikutusta ja toimintaa, erityisesti leikkiä vertaistensa kanssa. Aiempien tutkimusten mukaan osallisuutta voidaan tukea inklusiivisen varhaiskasvatuksen, moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön, pedagogisen osaamisen sekä erilaisten tukiratkaisujen avulla. Tutkimusta siitä, miten juuri kielellisiä vaikeuksia omaavien lasten osallisuutta tuetaan varhaiskasvatuksen arjessa, on kuitenkin vielä vähän. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tietoa siitä, millainen tuki edistää kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkielman tutkimuskysymys oli: Millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen työntekijöillä on kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuuden tukemisesta ja siihen liittyvästä moniammatillisesta tiimityöstä sekä monialaisesta yhteistyöstä lasta kuntouttavien terapeuttien kanssa?

Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen työntekijää yhdestä päiväkotiryhmästä. Aineisto analysoitiin dialogista tematisointia soveltaen. Tutkielmassa muodostettiin kolme keskeistä teemaa, jotka liittyvät kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuuden tukemiseen: ammatillinen osaaminen ja moniammatillinen tiimityö, pedagogiset käytännöt ja monialainen yhteistyö. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että ammatillinen osaaminen ja toimiva tiimityö ovat keskeisiä tekijöitä kielellisiä vaikeuksia omaavien lasten osallisuuden tukemisessa varhaiskasvatuksessa. Vahva osaaminen mahdollistaa monipuolisten pedagogisten ja rakenteellisten tukitoimien hyödyntämisen arjessa. Erityisesti esteetön viestintä, eli puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot, nousi tärkeäksi keinoksi osallisuuden tukemisessa. Tulokset osoittavat myös, että monialainen yhteistyö lasta kuntouttavien terapeuttien kanssa voi vahvistaa osallisuutta, mutta se jää usein vähäiseksi eikä ole säännöllinen osa arjen toimintaa.

Tulokset korostavat inklusiivisen toimintakulttuurin tietoista kehittämistä sekä eri toimijoiden välistä sujuvaa yhteistyötä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kielellisiä vaikeuksia omaavan lapsen osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa on monitasoinen prosessi. Sen toteuttaminen edellyttää koko tiimin pedagogista osaamista, monipuolisia tukitoimia sekä moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön vakiinnuttamista säännölliseksi osaksi arjen toimintaa.