Yhteistoiminnallinen oppiminen teknologisessa ongelmanratkaisussa

Abstract

Teknologiakasvatus on ”[– –] tiedon- ja taidonala, jonka puitteissa syvennetään teknologian ymmärtämystä niin, että oppijat selviytyvät teknologiaa ja sen oppimista koskevista ongelmatilanteista, soveltavat niihin liittyvää tietämystä ja taitamista sekä orientoituvat teknologiaa soveltavaan ammatilliseen ja tieteelliseen koulutukseen.” (Lindh, 2006, 75). Teknologiakasvatuksen tavoitteena on teknologiseen maailmaan kasvattaminen: ymmärrys rakennettua maailmaa kohtaan ja siinä selviytyminen. Teknologiakasvatuksen menetelmät ovat ongelmanratkaisuun perustuvia. (Lindh, 2006)

Yhteistoiminnallinen oppiminen on pienryhmässä tapahtuvaa opiskelua, jossa tavoitteena on jokaisen aktiivinen osallistuminen yhteiseen työskentelyyn (Kohonen, 2002). Kuten teknologiakasvatuksessa, myös yhteistoiminnallisessa oppimisessa ongelmanratkaisu on ensisijainen oppimismenetelmä. Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu on toimintaa, jossa selvitetään ongelmatilanteita yhteisesti pienissä ryhmissä. Yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa yhdistyvät yhdessä oppiminen, luova ongelmanratkaisu ja väittelytaidot. Yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun edellytyksenä on mielenkiintoinen ja kiinnostava aihe. (Sahlberg & Leppilampi, 1994)

Ryhmätyöllä teknologiakasvatuksessa on yhtymäkohtia erilaisiin yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiin (Barak & Maymon, 1998). Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, kuinka yhteistoiminnallista oppimista sovelletaan teknologiakasvatuksen kontekstissa ja kuinka yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisumenetelmä soveltuu teknologiseen ongelmanratkaisuun. Ensiksi määritellään, mitä on teknologiakasvatus ja mitä on yhteistoiminnallinen oppiminen, ja tämän jälkeen esitellään yhteistoiminnallisuutta ja teknologista ongelmanratkaisua yhdistäviä tutkimuksia.