Ei välineitä vain välineiden vuoksi : toiminnallinen tapaustutkimus yläkoulun matematiikan tunneilla

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää matematiikan uskomuksia ja asenteita, sekä kokemuksia toiminnallisten menetelmien käytöstä yläkoulun matematiikan tunneilla. Tutkimusta varten valmistettiin toimintakortteja, joiden tarkoitus oli toimia työskentelyohjeina oppilaille. Toimintakortit oli suunniteltu seitsemännen vuosiluokan aihekokonaisuuteen luvut ja laskutoimitukset.

Matematiikan oppiminen on oppilaan aktiivista tekemistä, kokemista, uuden tiedon rakentamista, kontekstisidonnaista, vuorovaikutusta, jossa oppilas on aktiivinen ja opettaja toiminnan ohjaaja. Matematiikan opettamiseen kuuluvat olennaisena osana toiminnalliset menetelmät ja välineet. Välineet itsessään eivät kanna osaamista, vaan niiden avulla oppilas toimii, ajattelee, ymmärtää, aistii ja kielentää abstrakteja käsitteitä.

Tutkimuksessa etsittiin vastauksia mitä matematiikka on ja miten sitä opiskellaan, sekä mitä toiminnallinen matematiikka on ja miten se koettiin toimintajaksolla. Lisäksi pohdittiin millainen toimintakortin tulee olla, jotta se tukisi oppimista ja motivoisi oppilaita toimintaan. Tutkimus toteutettiin toiminnallisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimuskohteena olivat toiminnalliset menetelmät kuuden viikon mittaisen toimintajakson aikana. Tutkija oli vastuussa toimintatunnin toteutuksesta, joka oli yksi kolmesta matematiikan viikkotunnista. Aineistoa kerättiin haastattelemalla opettajaa, tekemällä kyselyjä oppilaille ja osallistuvalla havainnoinnilla.

Tutkimuksen tuloksista nousi esille, että useat oppilaat arvostavat ns. perinteistä oppituntia, jossa opettaja opettaa ja oppilaat tekevät tehtäviä. Toiminnallisuus ja välineet sopivat vain osalle oppilaista. Oppilaille tulisi saada aikaan tasa-arvoinen oppimisympäristö, jossa kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet oppia niin paljon kuin kykenee ja haluaa. Opettajan rooli voisi muuttua luennonpitäjästä luokassa kierteleväksi yksilöllisen oppimisen ohjaajaksi.