’’Me tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, ja he tarvitsevat meitä’’ : varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä lastensuojelun kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja lapsiperheiden tukemisesta

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on lastensuojelun kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä miten lapsiperheitä tuetaan heidän käsitystensä mukaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus on keskeinen osa yhteiskuntaa, mutta sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön on kiinnitetty vähemmän huomiota. Tutkielman keskeinen käsite on lastensuojelu, joka tarkoittaa lapsi- ja perhekohtaista ennaltaehkäisevää työtä, jossa tuetaan ja suojataan lasten kasvua, kehitystä sekä hyvinvointia sekä sen tarkoituksena on tukea vanhemmuutta. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lapsia ja perheitä moniammatillisessa tiimissä sekä toimia yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Useiden eri asiantuntijoiden välinen yhteistyö on monialaista, johon kuuluvat esimerkiksi neuvola, sekä puhe- ja toimintaterapeutit. Yhteistyötä ohjaa aina lapsen etu. Varhaiskasvatuksessa toteutetaan varhaista puuttumista, joka tarkoittaa vanhemmuuden tukemista ja vanhempien aktivointia vanhemmuuteen.

Tutkielman kohderyhmänä on varhaiskasvatuksen opettajat, jotka työskentelevät 0–6- vuotiaiden lasten kanssa. Tutkielman aineisto koostuu neljän varhaiskasvatuksen opettajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina etäyhteydellä. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka lähestymistapana on fenomenografia. Tutkielmassa tutkitaan haastateltavien käsityksiä, jolloin aineisto on analysoitu fenomenografisen analyysin keinoin.

Tutkielman keskeiset tulokset olivat yhteydessä aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksissä nousi samanaikaisesti esiin yhteistyön toimivuus, mutta myös sen irrallisuus varhaiskasvatuksesta. Yhteistyö käsitetään viimeisenä vaihtoehtona ja lastensuojeluilmoituksen tekemisenä. Näin ollen varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyötä tulisi selkeyttää, jotta lapsiperheet saisivat tukea ennen kuin ongelmat kasaantuvat. Varhaista puuttumista toteutetaan varhaiskasvatuksessa asioiden puheeksi ottamisena ja monialaisena yhteistyönä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksessa on keinoja, joilla tukea lapsiperheitä, mutta varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyö ei ole aina selkeää. Tutkielman ja tutkimuskirjallisuuden perusteella yhteistyötä tulisi tutkia sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Lisätutkimusta vaatisi myös, miten sujuvaa tiedonsiirtoa varhaiskasvatuksen henkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden välillä voisi kehittää. Salassapitovelvollisuus haastaa sujuvaa tiedonsiirtoa, joka vaatisi merkittäviä ratkaisuja lainsäädöllisestä näkökulmasta.