Saamelaisen poronhoidon todellisuus – Saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia ja voimavaroja kartoittavan hankkeen loppuraportti

Tiivistelmä

Saamelainen poronhoito on olennainen osa saamelaista perinteistä elämäntapaa ja muodostaa sen yhden kivijalan. Saamelaiset poronhoitajat tekevät poronhoitotyötä yhdessä perheen kanssa, ja jokaisella perheenjäsenellä on oma tärkeä roolinsa kokonaisuudessa. Tällä hetkellä tähän vuosisatoja vanhaan elämäntapaan vaikuttavat useat eri yhteiskunnalliset, poliittiset ja ilmastolliset tekijät, eivätkä ne ole välttämättä elinkeinoa tukevia. Saamelainen poronhoito elää ja muuttuu koko ajan, mutta paimennus sen yhtenä osana säilyy keskeisenä osana.

Tämä raportti kuvaa tutkimushanketta (2021–2026), jonka tarkoituksena oli ymmärtää ja sen kautta vahvistaa saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia perustuen heidän ja
perheenjäsenten kokemuksiin. Tarkoituksena oli myös määrittää kehittämistarpeita ja -ratkaisuja, joiden avulla olisi mahdollista edelleen kehittää sekä nykyisiä että uusia tukimuotoja ja palveluita. Tutkimukseen kerättiin tietoa niin työpajojen (noin 60 osallistujaa) kuin haastattelujen (12 osallistujaa) avulla. Hankkeeseen sisältyi myös taideperäisiä menetelmiä, joiden avulla saatiin tietoa saamelaisen poronhoidon paimennuksesta. Osallistavat tutkimusmenetelmät ohjasivat tutkimusta, ja saamelaiset poronhoitajat olivat itse mukana päättämässä tutkimuksen toteuttamiseen liittyvistä ratkaisuista.

Tutkimustulokset kuvaavat poronhoitajien hyvinvointiin liittyviä asioita eri näkökulmista. Keskeiset hyvinvointia haastavat asiat liittyvät ilmastonmuutokseen, laki- ja tukijärjestelmiin, saamelaisen poronhoidon yhteiskunnalliseen asemaan ja jatkuviin muutoksiin, mutta myös vaikeaan petotilanteeseen ja kilpailevan maankäytön liittyviin
kokonaisuuksiin. Hyvinvointia tukevat itse poronhoito ja ydintyö, poron hyvinvointi ja luonnossa oleminen, saamelainen identiteetti ja kulttuuri, mutta keskeisesti myös perhe ja yhteisö. Poronhoitajat tunnistivat myös itsestä nousevan positiivisen voiman. Olisikin tärkeää edistää hyvinvointia laki- ja tukijärjestelmien muutoksilla ja etsiä ratkaisuja, jotka tukisivat niin poronhoitajan kuin perheen hyvinvointia. Myös työterveyspalveluita olisi olennaista kehittää. Saamelaisessa poronhoidossa porojen paimennus on keskeinen osa toimintaa, ja tutkimuksen tulokset kuvaavatkin paimennuksen merkitystä tänä päivänä osana porojen hyvinvointia ja turvallisuutta. Tähän kuuluu selkeästi porojen lisäruokkiminen etenkin talvikaudella, kun säiden ääriolosuhteet ovat arkipäivää.

Raportissa tuodaan esille myös tutkimukseen pohjautuvia johtopäätöksiä, joita voidaan edelleen huomioida myös tulevaisuuden päätöksenteossa, mutta myös uusia palveluita ja tukimuotoja kehitettäessä. Tämä raportti keskittyy kuvaamaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan perinteistä elinkeinoa ja sitä työtä tekevien, saamelaisten poronhoitajien, hyvinvointia tämän hetken ristipaineessa. Poronhoitajat kohtaavat ulkoa päin lukuisia vaatimuksia, mutta samalla itse ydintyö on omaa hyvinvointia, kulttuuria ja identiteetin tuntoa tukeva keskeinen tekijä.Čoahkkáigeassu

Sámi boazodoallu lea dehálaš oassi sámi árbevirolaš eallinvuogis ja okta dan geađgejulggiin. Sámi boazodoallit barget ovttas iežaset bearrašiiguin, ja juohke bearašlahtus lea
iežas dehálaš rolla ollisvuođas. Dál leat dán jahkečuđiid boares eallinvuohkái váikkuhan iešguđetlágán sosiála, politihkalaš ja dálkkádatlaš dahkkit, eaige dat leat vealttekeahttá doarjjo ealáhusa. Sámi boazodoallu lea ealli ja rievdá ollesáigge, muhto guođoheapmi oktan dan oassin bissu guovddážis.

Dát raporta govvida dutkanfitnu (2021–2026), man ulbmilin lei ipmirdit ja dan bokte nannet sámi boazodolliid buresveadjima sin ja sin bearašlahtuid vásáhusaid vuođul. Ulbmilin lei maiddái čielggadit ovddidandárbbuid ja čovdosiid mat dagašedje vejolažžan viidáseappot ovddidit sihke dálá ja ođđa doarjjahámiid ja bálvalusaid. Dieđut dutkamuššii čoggojuvvojedje bargobájiid (sullii 60 oasseváldi) ja jearahallamiid (12 oasseváldi) bokte. Fitnus ledje maiddái dáiddavuđot vuogit, mat addet dieđuid sámi boazodoalu ja guođoheami birra. Oassálasti dutkanvuogit stivrejedje dutkama, ja maiddái boazodoallit ieža ledje mielde mearrideamen čovdosiid mat gusket dutkamuša ollašuhttima.

Dutkanbohtosat govvidit boazodolliid buresveadjimii laktáseaddji gažaldagaid iešguđet perspektiivvain. Guovddášáššit mat hástalit buresveadjima gusket dálkkádatrievdama, láhka- ja doarjjaortnegiid, sámi boazodoalu servodatlaš dili ja bissovaš nuppástusaid, muhto maiddái váttis boraspiredili ja sisabahkkemii laktáseaddji ollisvuođaide. Buresveadjima doarju ieš boazodoallu ja guovddášbargu, bohcco buresveadjin ja leahkin luonddus, sámi identitehta ja kultuvra, muhto maiddái bearaš ja searvvuš. Boazodoallit dovddastedje maid dan positiivvalaš fámu mii čuožžila sis alddis. Livččii dehálaš ovddidit buresveadjima rievdadusaid bokte láhka- ja doarjjavuogádagain ja ohcat čovdosiid mat dorjot sihke boazodoalli ja bearraša buresveadjima. Livččii maid dehálaš ovddidit bargodearvvašvuođabálvalusaid. Guođoheapmi lea guovddášoassi sámi boazodoalus, ja dutkamuša bohtosat govvidit guođoheami dehálašvuođa otná beaivve, oassin bohccuid buresveadjima ja dorvvolašvuođa. Dát sisttisdoallá čielgasit bohccuid lassibiebmama, eandalii dálvet, go garra dálkkit leat dábálaččat.

Raportta čalmmustahttá maid dutkamuša vuođul dahkkon konklušuvnnaid, maid sáhttá váldit vuhtii boahttevaš mearrádusdahkamis, muhto maiddái ođđa bálvalusaid ja doarjjahámiid ovddideamis. Dát raporta deattuha govvidit Eurohpa áidna álgoálbmoga árbevirolaš ealáhusa ja boazosámiid buresveadjima dálá ruossalas deattu vuolde - dan olgguldas gáibádusaiguin, muhto seammás dat guovddášbargu doarju iežas buresveadjima, kultuvrra ja identitehtadovddu.Čuákánkiäsu

Sämmilâš puásuituálu lii sämmilii ärbivuáválii eellimvyevi merhâšittee uási já ohtâ ton vuáđukeeđgijn. Sämmiliih puásuiulmuuh pargeh puásuipargo oovtâst perruin, já jyehi
perruujesânist lii jieijâs tergâdis rooli olesvuođâst. Tääl taan čuođij ivij puáris eellimvuáhán vaikutteh maaŋgah ohtsâškodáliih, pooliitliih já šoŋŋâdâhliih tahheeh, moh iä
veltihánnáá lah tuárjumin iäláttâs. Sämmilâš puásuituálu iälá já nubástuvá ubâ ääigi, mutâ kuáđuttem/kiäčču piso ohtân ton kuávdáš uássin.

Taat raapoort kovvee haavâ (2021–2026), mon ulmen lâi iberdiđ já ton peht nanosmittiđ sämmilij puásuiulmui pyereestvaijeem. Vuáđđun taas lijjii puásuiulmui já sii perruujesânij vuáttámušah. Ulmen lâi meiddei miäruštâllâđ ovdedemtáárbuid já -čuávdusijd, moigijn ličij máhđulâš ain ovdediđ sehe tááláid ete uđđâ toorjâhaamijd já palvâlusâid. Haahân čoggii tiäđu sehe pargopajijgijn (suulân 60 uásálisted) ete sahhiittâlmijgijn (12 uásálisted). Haavâst lijjii mieldi meiddei taiđui vuáđuduvvee vyevih, moigijn finnejii tiäđu sämmilii puásuituálu kuáđutmist. Uásálistittee vyevih stivrejii tutkâmhaavâ. Ubâ proosees ääigi sämmiliih puásuiulmuuh lijjii jiejah mieldi meerridmin čuávdusijn, moh lohtâsii haavâ olášutmân.

Puátuseh kovvejeh puásuiulmui pyereestvajemân lohtâseijee aašijd jieškote-uv uáinui peht. Kuávdáš ääših, moh pieijih pyereestvaijeem koččâmâšvuálásâžžân, lohtâseh
šoŋŋâdâhnubástusân, lahâ- já toorjâvuáháduvváid, sämmilii puásuituálu ohtsâškodálii sajattâhân já oovtmanolijd nubástussáid, mutâ meiddei vaigâdis piätutile já kištottellee eennâmkevttim olesvuođáid. Ääših, moh tuárjuh pyereestvaijeem láá jieš puásuituálu já vuáđupargo, poccuu pyereestvaijeem já luándust orroom, sämmilâš identiteet já kulttuur mutâ kuávdáást lii meiddei peerâ já siärvus. Puásuiulmuuh tubdii meiddei positiivlii vyeimi, mii lii sii jieijâs siste. Ličij tehálâš ovdediđ pyereestvaijeem lahâ- já toorjâvuáháduvâi nubâstusâigijn já uuccâđ čuávdusijd, moh tuárjuččii sehe puásuiulmuu ete perruu pyereestvaijeem. Ličij merhâšittee meiddei ovdediđ pargotiervâsvuotâpalvâlusâid. Sämmilii puásuituálust poccui kiäčču lii tooimâi kuávdáš uási, já tutkâmuš puátuseh kovvejehuv kiäju merhâšume uássin poccui pyereestvaijeem já torvolâšvuođâ taan ääigi. Taas kulá poccui lasepiemmâm eromâšávt tälvipaajeest, ko šooŋâi robdâtileh láá táváliih.

Raapoort puáhtá uáinusân meiddei juurdâpuátusijd, maid pyehtih ain väldih huámmášumán puátteeääigi meerridmist še, mutâ meiddei talle, ko ovdedeh uđđâ palvâlusâid já toorjâhaamijd. Taan raapoort váimusist lii Euroop áinoo algâaalmug ärbivuáválii iäláttâs kuvvim já ton pargo pargee sämmilij puásuiulmui pyereestvaijeem kuvvim taan ääigi ruossâlâs vátámâšâi siste. Puásuiulmuuh teivih ulguubeln ennuv vátámâšâid, mutâ siämmást jieš vuáđupargo lii kuávdáš tahhee, mii tuárju sii pyereestvaijeem, kulttuur já identiteet tobdo.Õʹhtteǩeässmõš

Säʹmmlaž puäʒʒhåiddmõš lij vääžnai vueʹss säʹmmlai äʹrbbvuõđlaž jieʹllemvueʹǩǩ kååʹtt rääjj tõʹst õõut vueʹzz jieʹllemvuâkka. Säʹmmlaž puäʒʒhåiddai räʹjje puäʒʒhåiddamtuâj
õõutsââʹjest piârrjiʹnes da juõʹǩǩkast lij jiijjâs vääžnai rool ceâlaivuõđâst. Tän šiâtt tääzz čueʹđi-iiʹjji vuäʹmm jieʹllemvuâkka vaikkte tääuʹjab jeeʹres õhttsažkååddlaž, poliittlaž da
äimmlaž raajji, jiâ-ga tõk leäkku veäʹltteǩâni jieʹllemvueʹjj staanai. Säʹmmlai puäʒʒhåiddmõš jeäʹl da mottai täujja, leša puäʒʒtuâjj seill tõn õhttsaž da kõskksaž vueʹzzen.

Tät raportt kovvad haʹŋǩǩõõzz (2021–2026), koon õõlǥtõssân lij fiʹttjed da tõn pääiʹǩ raʹvvjed säʹmmlai puäʒʒhåiddji pueʹrrvuäittmõõžž vuâđđeeʹn sij da piârri ǩiččlâsttmõõžžid.
Õõlǥtõssân leäi še meäʹrted ooudâsviikkâmtaarbid da -räʹtǩǩõõzzid, koi vieʹǩǩin leʹčči vueiʹtlvažvuõtt ooudâs oouʹdeed ânnʼjõõžžid de ođđ staanååʹblǩid da kääzzkõõzzid.
Haʹŋǩǩõʹsse noʹrre teâđ nuʹtt tuâjjpaaʹji (n. 60 vuässõõtti) de saaǥǥeem (12 vuässõõtti) vieʹǩǩin. Haʹŋǩǩõʹsse leʹjje še tiõđvuâđđsaž mõõntõõllmõõžž, koi vieʹǩǩin vuäǯǯu
teâđ säʹmmlai puäʒʒtuâjast. Vuässâʹttem mõõntõõllmõõžž ohjjee tuʹtǩǩeemhaʹŋǩǩõõzz, da säʹmmlaž puäʒʒhåiddai leʹjje jiõjj mieʹldd tuʹmmjeʹmmen haʹŋǩǩõõzz teâuddjummša kuulli räʹtǩǩõõzzin čõõđ proseeʹss.

Puåđõõzz kovvee puäʒʒhåiddji pueʹrrvuäittmõʹšše kuulli aaʹššid jeeʹres vueiʹnnemkuu ʹlmin. Kõskksaž pueʹrrvuäittmõʹšše vaikkteei ääʹšš koʹlle äimm-muttsa, lääʹǩǩ- da
staanâmriâžldõõǥǥid, säʹmmlaž puäʒʒhåiddam õhttsažkååddlõʹžže sâjja da juätkkjeeʹ- jid muttsid, leša še vaikkat näuʹddvuâkka da ǩeâštõttum mäddäännmõʹšše kuulli ceâlaivuõđid. Pueʹrrvuäittmõõžž stään jiõčč puäʒʒtuâj puõccui pueʹrrvuäittmõš da luâđast åårrmõš, säʹmmlaž identiteeʹtt da kulttuur, leša še piâr da õhttõs. Puäʒʒhåiddai tobdste še jijstes pâjjneei positiivlaž viõgg. Leʹčči še vääžnai oouʹdeed pueʹrrvuäittmõõžž lääʹǩǩda staanâmriâžldõõǥǥi muttsin da ooccad räʹtǩǩõõzzid, kook staanči nuʹtt puäʒʒhåiddai ǥu piârri pueʹrrvuäittmõõžž. Tuâjjtiõrvâsvuõttkääzzkõõzzid še leʹčči vääžnai ooudâsviikkâd. Säʹmmlaž puäʒʒhåiddmõõžžâst puäʒʒtuâjj lij kõskksaž vueʹss tåimmʼmõõžž, da tuʹtǩǩeem puåđõõzz kovvee puäʒʒtuâj miârkktõõzz tän peeiʹv pieʹǩǩen puõccui pueʹrrvuäittmõõžž da staanvuõđ. Tääzz kool čiõlggsânji puõccui lââʹsspoortummuš vuõss-sââʹ- jest tääʹlv poodd, ǥu sõõŋi rââimõs jieʹllemjeällmõš lij arggpeiʹvv.

Rapooʹrtest poʹhtte ouʹdde še tuʹmmstõõǥǥid, koid vueiʹtte ooudâs väʹldded lokku še puõʹttiääiʹj tuʹmmstõktuâjast, leša še ođđ kääzzkõõzzid da staanååʹblǩid ooudâsviikkmen. Tän rapoort vuâmmšõs kovvad Euroopp alggmeer äʹrbbvuõđlaž jieʹllemvueʹjj da tõn tuâj tuejjeeʹji, säʹmmlaž puäʒʒhåiddji pueʹrrvuäittmõõžž tän poodd teäddõõǥǥâst. Puäʒʒhåiddai teivva åålǥpeäʹlnn määŋgaid õõlǥtõõzzid, leša seämma ääiʹj jiõčč kõskksažtuâj lij jiijjâs pueʹrrvuäittmõš, kulttuur da identiteeʹtt tååbd staanai kõskksaž raajji.Abstract

Sámi reindeer husbandry is an integral part of the traditional Sámi way of life and forms one of its cornerstones. Sámi reindeer herders work together with their families, and each family member has an important role to play in the overall operation. Currently, this centuries- old way of life is affected by several different societal, political and climatic factors, which do not necessarily benefit the herders’ livelihoods. Sámi reindeer husbandry is constantly evolving, but herding remains a key part of it.

This report describes a research project (2021–2026) aimed at understanding and thereby strengthening the well-being of Sámi reindeer herders based on their experiences
and those of their family members. The goal was also to identify development needs and solutions that would enable the further development of both existing and new forms of support and services. The research data were collected through both workshops (approximately 60 participants) and interviews (12 participants). The project also included art-based methods that were used to gather information about herding practices in Sámi reindeer husbandry. The study was guided by participatory research methods, and Sámi reindeer herders were also involved in deciding on solutions related to the implementation of the research.

The research findings illustrate matters related to the well-being of reindeer herders from various perspectives. The main challenges to well-being have to do with climate change, legal and support systems as well as the social status and continuous evolution of Sámi reindeer husbandry, but also a difficult carnivore situation and issues related to competing land use. Well-being is supported by reindeer husbandry and its core aspects, the well-being of reindeer and being in nature as well as the Sámi identity and culture, but family and community also play a crucial role. The reindeer herders also recognized a positive force emerging from within themselves. It would therefore be important to promote well-being through changes to legal and support systems while seeking solutions that would support the well-being of both reindeer herders and their families. Improving occupational health services would also be essential. Reindeer herding is a key aspect of Sámi reindeer husbandry, and the research findings illustrate the significance of herding today as part of the well-being and safety of the reindeer. This clearly includes the supplementary feeding of reindeer, particularly during the winter season, when extreme weather conditions are commonplace.

The report also highlights research-based conclusions that can also be considered not only in future decision-making but also in the development of new services and forms of support. This report focuses on describing the traditional livelihood of Europe’s only indigenous people and, on a related note, the well-being of Sámi reindeer herders practicing this livelihood while currently under conflicting pressures. Their work is subject to external demands, but at the same time, the core aspects of it are essential in supporting the well-being, culture and sense of identity of Sámi reindeer herders.