”Ehkä oli olemassa metsiä, jotka eivät kaivanneet ihmistä, eivät edes suojelijakseen” : keskeisimpien henkilöhahmojen luontosuhteet Saija Kuuselan teoksessa Syylliset

Tutkin kandidaatintutkielmassani Saija Kuuselan teoksen Syylliset (2025) kolmen keskeisimmän henkilöhahmon luontosuhteita. Teoksen keskiössä ovat Johannes, Riia ja Petrus, joiden suhtautuminen luontoon ja teoksen tapahtumakeskiössä olevaan Rookin metsään vaihtelevat ja muuttuvat tarinan aikana. Menetelmäni on lähiluku ja teoriani pääpaino on ekokriittisessä kirjallisuudentutkimuksessa.

Teoriassa keskeisin lähteeni on Kate Soperin luonnolle esittämät roolit: metafyysinen, realistinen ja pinta. Soper esittää myös kolme eri motiivia luonnonsuojelemisen halun taustalla, ja myös nämä ovat tärkeässä osassa tutkielmani analyysiosiossa. Keskeinen käsite on myös Lawrence Buellin esittelemä ympäristötekstin käsite, joka auttaa Syyllisten asemoimisessa ja jatkotutkimuskysymysten asettelussa.

Analyysissa käyn yksitellen läpi Johanneksen, Riian ja Petruksen luontosuhteet. Tärkeä huomio on, ettei tapahtumapaikan Rookin metsä on mahdollista lukea omaksi henkilöhahmokseen, joka toimii aktiivisesti ihmisiä vastaan, ja antaa näin teokselle myös fantasiakirjallisuuden piirteitä. Havainnoissani nousee esiin etenkin Johanneksen ja Riian luontosuhteiden muutos sekä Johanneksen ja Petruksen luontosuhteiden samankaltaisuus ja niiden eroaminen tapahtumien aikana.

Tutkielmani aiheen perusideaa ja ympäristötekstin piirteitä voisi jatkotutkimuksessa laajentaa esimerkiksi tarkastelemaan sitä, mitä nykykirjallisuus ylipäänsä kertoo ihmiskunnan suhteesta luontoon. Koska ilmastonmuutos ja luontokato ovat ajankohtaisia teemoja, olisi mielenkiintoista tutkia, miten niitä kuvataan kirjallisuudessa.