Alkaa meinaan puuristin tienuu : kuoleman kiertoilmaukset Väinö Linnan Tuntemattomassa Sotilaassa

Pro gradu -työni tarkastelee kuoleman kiertoilmauksia Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas (13. painos, 1955). Tutkimukseni päämääränä on selvittää, millaisia kuoleman kiertoilmauksia teoksessa esiintyy ja miksi suoraa kuoleman eksplikointia vältetään. Hypoteesini on se, että välttämällä kuoleman eksplikointia sotilaan toimintakyky säilyy, ja näin sotilaan mahdollisuudet pysyä elossa paranevat.

Teoreettisena viitekehyksenä käytän kognitiivista semantiikkaa ja erityisesti George Lakoffin ja Mark Johnsonin Metaphors We Live By (1980) -teoksessa lanseerattua käsitemetaforateoriaa, jonka mukaan arkiajattelumme perustuu metaforiin ja metaforat jäsentävät ajatteluamme ja kokemuksia huomattavasti enemmän kuin aiemmin oli käsitetty.

Kiertoilmaukset perustuvat hyvin usein käsitteisiin kuten ylös-alas ja näiden merkityksiä verrattaessa käsitemetaforiin [UP IS GOOD]; [DOWN IS BAD] kuten kaatua-eufemismissa, joka onkin romaanin yleisimmin esiintyvä kiertoilmaus. Myös siirtymäverbit kuten mennä ja lähteä ovat keskeisessä asemassa käsitemetaforissa ja kuoleman kiertoilmauksissa. Kiertoilmauksien luonne vaihtelee ylevistä ja pateettisista karkeisiin ja ironisiin ilmauksiin. Sodan kieli kiertoilmauksineen toimii myös koheesion funktiossa kuten yhteisöissä muutenkin.

Lisäksi hyödynnän puheaktiteorian, diskurssintutkimuksen, akateemisen suomalaisen sanamagian tutkimusta ja makrostruktuurianalyysiä.

Tutkimusaineistoni käsittää lähes 500 kuolemaa tai tappamista merkitsevää esimerkkiä. Analyysin mukaan kuoleman kiertoilmaukset rakentuvatkin erityisesti käsitemetaforille kuten [KUOLEMA ON MENO] tai [KUOLEMA ON LÄHTÖ]. Käytän analyysissäni sekä kertojan proosallista kerrontaa että hahmojen repliikkejä, mikä toi diversiteettiä analyysiini.

Keskeisin tulokseni on se, että kuoleman eksplisiittistä eli suorasukaista ja ydinkielistä nimeämistä vältetään juuri siksi, että sotilaiden toimintakyky säilyisi. Kiertoilmaukset voivat neutraloida ja lieventää kuolemanpelkoa äärimmäisen vaarallisissa rintamaolosuhteissa, mikä on psykologisesti erittäin merkittävää. Tulkintaa tukevat myös Väinö Linnan oma biografisesti tallennettu puhe sodan kielestä.

Tutkimus osoittaa, että kiertoilmauksilla on merkittävä tehtävä sodan kielessä ja merkitysrakenteita. Nämä tulokset pätevät sekä yksilön psykologiassa että laajemmissa käsityksissä kuolemassa. Samalla analyysi tuo esiin sitä, kuinka kieli toimii välineenä äärimmäisten tilanteiden jäsentelyssä ja valottaa kuoleman tabun luonnetta.