Hohaata, höhäätä, höräätä ja höväätä : puhumista ilmaisevat verbit eteläpohjalaisessa murresanakirjassa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Etelä-Pohjanmaan murteen puhumista ilmaisevia verbejä sanasemantiikan ja merkityksen motivaation näkökulmista. Tarkastelen verbejä semanttisesti neljästä näkökulmasta, jotka ovat äänen ominaisuudet, informaation välittäminen, toiminnan osallistujat ja toiminnan kesto. Merkitysten motivaatiota tutkin fonologian, morfologia ja semanttisen eli metaforisen käytön näkökulmista. Tutkin siis johtimien, yhdyssanan osien, fonesteemien eli äännesekvenssien, yksittäisten äänteiden sekä yleiskieleenkin koodatuiden sanojen ja sanavartaloiden merkityksiä. Tavoitteenani on selvittää, millaisia asiantiloja puhumista ilmaisevilla verbeillä kielennetään Etelä-Pohjanmaan murteessa ja miten nämä merkitykset muodostuvat sanan sisällä.

Aineistoni on koottu Antti Välimäen ja Ilmajoki-seuran toimittamasta murresanakirjasta ”Ilmajoenmurteen sanakirja” (2012). Olen koonnut murresanakirjasta 106 murreverbin aineiston, johon kuuluu sanojen lisäksi myös merkitysmääritelmät ja mahdolliset esimerkkilausahdukset. Tutkin näitä verbejä semanttisista lähtökohdista tutkimuksessani.

Semanttisessa analyysissani olen muodostanut ylä- ja alakategorioita eli semanttisia ryhmiä neljästä tutkimusnäkökulmastani. Äänen ominaisuuksia kuvaillaan lähtökohtaisesti ääripäiden kautta. Aineistoni verbien merkityksiin koodataan siis esimerkiksi hiljaa ja äänekkäästi puhuminen, mutta ei neutraalilla voimakuudella puhumista. Osassa tapauksista vain toinen ääripää määritellään. Informaatiota välittävistä verbeistä suurin osa taas saa negatiivisen sävyn. Toiminnan osallistujiin ja kestoon liittyvät merkitykset noudattavat yleiskielen tendenssejä.

Fonologinen motivaatio ilmenee siten, että äänteet varioivat sanahahmomuotissa. Nämä ryhmät muodostavat useimmiten yhteisen merkitysparafraasinsa. Myös yksittäiset äänteet, äänneyhdistelmät ja varsinaiset fonesteemit ilmaisevat usein omia merkityskenttiään. Sanavartalona toimii etupäässä fonesteemi, mikä puoltaa sitä, että sanasto on suurelta osin ekspressiivistä.

Pääasiassa johtimet ilmaisevat murreverbeissä tyypillistä merkitystään sanan ekspressiivisyydestä riippumatta. Muutamassa poikkeustapauksessa johtimen merkitys jää avoimeksi. Yleiskieleenkin koodatuiden sanojen tai sanavartaloiden merkitykset taas liittyvät enemmän assosiaatioihin ja merkityksen laajentumiin kuin varsinaiseen metaforiseen motivoituneisuuteen.

Etelä-Pohjanmaan murteen puhumista ilmaisevat verbit hahmottuvat etenkin fonologisesti ja morfologisesti motivoituneina ekspressiivisanoina. Lisäksi negatiivinen vivahde ja ääripäiden kautta kuvailu ovat aineistoni verbeille tyypillisiä. Jotta murresanastosta saisi laajemman kuvan, pitäisi Etelä-Pohjanmaan murretta ja muita suomen murteita tutkia enemmän semanttisesti. Motivaation tutkiminen taas toisi lisää näkökulmia esimerkiksi sanaston ekspressiivisyyteen. Kielimuotojen tutkiminen toisi myös lisää tietoa siitä, miten ne vaikuttavat käsityksiin niiden puhujista.