Tunteiden rakentuminen päiväkodin suhteissa : kertomuksia varhaiskasvatuksesta

Esitetään Oulun yliopiston ihmistieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Linnanmaan Martti Ahtisaari -salissa (L2) 13. toukokuuta 2026 kello 12

Abstract

This study focuses on emotions in relations in early childhood education (ECE) centres. Previous studies have examined emotions in early childhood education and care mainly from an individual perspective. The aim is to deepen the understanding of emotions in relations between children, educators, and the non-human. The research question is: How are emotions constructed in relations in ECE centres?

The theoretical and methodological starting points for the study are childhood studies, embodiment, relationality, and narrativity. Emotions are understood as a holistic way of being in the world, as the body's relations to the world. Alongside children and educators, emotions are always constructed in relations with non-human entities, such as objects, spaces, and broader cultural narratives. Based on narrativity, narration is a natural way for humans to construct relations with others and the world. In the examination of emotions, narration is understood as bodily narration, which, in addition to words, also includes gestures, movement, and being.

The research material was collected using narrative ethnography in groups of children aged 3–5 at two Finnish ECE centres. The research material consists of video and observation material, as well as narrative group discussions with the groups’ educators. Narrative methods were applied in the analysis.

The results show that the construction of emotions is multisided, tense, and intertwined with the culture of emotions between humans and the non-human in ECE centres’ relations. The movement of emotions is a visible and invisible cycle of emotions, such as sensations, glances, pauses, turning around, and silence. Emotions move and attach, for example, to other people, different activities, and places. The constant movement of emotions also creates emotional tension: emotions are momentary, and both children and educators often give them different meanings in different situations, places, and practices. The culture of emotions is constantly being shaped in the relations within ECE centres. The culture of emotions is also always shaped in relation to ECE centres’ rules, practices, and broader cultural narratives related to emotions.

The study highlights the holistic and embodied nature of emotions in the relations in ECE centres. It challenges us to reflect emotions in early childhood education and care more holistically than in terms of pedagogy: emotions are constructed within relations and they also construct relations.Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan tunteita päiväkodin suhteissa. Aiemmissa tutkimuksissa tunteita varhaiskasvatuksessa on tarkasteltu etenkin yksilöllisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä tunteista lasten, kasvattajien ja ei-inhimillisen välisissä suhteissa rakentuvina. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisiksi tunteet rakentuvat päiväkodin suhteissa?

Tutkimuksen teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat ovat lapsuudentutkimuksessa, ruumiillisuudessa, suhteisuudessa ja kerronnallisuudessa. Tunteet ymmärretään kokonaisvaltaisena maailmassa olemisena, ruumiin suhteena maailmaan. Lasten ja kasvattajien rinnalla tunteet rakentuvat aina myös suhteissa ei-inhimillisen, kuten esineiden, tilojen ja laajempien kulttuuristen kertomusten, kanssa. Kerronnallinen tutkimus pohjautuu ajatukseen kertomisesta ihmiselle luontaisena tapana rakentaa suhteita toisiin ja maailmaan. Tutkimuksessa kerronta ymmärretään ruumiillisena kerrontana, joka on sanojen rinnalla myös eleitä, liikettä ja olemista.

Tutkimusaineistot koottiin kerronnallista etnografiaa hyödyntäen kahdessa suomalaisessa 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä. Tutkimusaineistot koostuvat video- ja havainnointiaineistosta sekä kerronnallisista ryhmäkeskusteluista ryhmien kasvattajien kanssa. Analyysissä sovelletaan kerronnallisia menetelmiä.

Tutkimus osoittaa tunteiden rakentumisen päiväkodin suhteissa olevan moniulotteista, jännitteistä ja tunteiden kulttuuriin kietoutuvaa liikettä lasten, kasvattajien ja ei-inhimillisen välillä. Tunteiden liike on aistimista, katseita, pysähtymistä, kääntymistä ja hiljentymistä suhteissa. Se on myös näkyvää ja näkymätöntä tunteiden kiertoa: tunteet liikuttavat, pysäyttävät ja kiinnittävät tekemisiin, paikkoihin ja toisten ihmisten luo. Tunteiden liike tuottaa myös tunteiden jännitteisyyttä: tunteet ovat hetkellisiä ja saavat tilanteissa, paikoissa ja käytänteissä erilaisia merkityksiä. Tunteiden kulttuuri muotoutuu suhteissa jatkuvasti heijastellen aina myös päiväkodin sääntöjä, käytänteitä ja laajempia kulttuurisia kertomuksia.

Tutkimus nostaa esiin tunteiden kokonaisvaltaisuutta ja ruumiillisuutta päiväkodin suhteissa. Tutkimus haastaa pohtimaan tunteita varhaiskasvatuksessa pedagogiikkaa laajemmin kokonaisvaltaisina: tunteet rakentuvat suhteissa ja myös rakentavat suhteita.