Idiopaattisen keuhkofibroosin ja muiden interstitiaalisten keuhkosairauksien BAL-soluerittelylöydökset

Interstitiaaliset keuhkosairaudet (ILD) ovat heterogeeninen yli 200 keuhkoparenkyymiin kohdistuvan sairauden ryhmä, joille on ominaista poikkeavan sidekudoksen ja erilaisten tulehdussolujen kertyminen keuhkojen soluvälitilaan. Taudinkuvaan kuuluvat tyypillisesti hengenahdistus, yskä ja keuhkojen kaasujenvaihdon häiriö. Yleisimpiä interstitiaalisia keuhkosairauksia ovat idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF), sarkoidoosi, sidekudostauteihin liittyvät interstitiaaliset keuhkosairaudet (CTD-ILD) ja asbestoosi. Diagnoosi perustuu moniammatilliseen arvioon, jossa arvioidaan kliinistä kuvaa, keuhkojen toimintakokeita, kuvantamislöydöksiä (keuhkojen ohutleiketietokonekuvaus eli HRTT) sekä tarvittaessa histopatologista näytettä keuhkokudoksesta. Bronkoalveolaarinen lavaatio (BAL) eli keuhkojen huuhtelunäyte ja siitä saatava solujakauma on erityisesti ILD-erotusdiagnostiikassa hyödynnetty hyvin siedetty ja vähäisesti kajoava tutkimus. Tässä retrospektiivisessä havainnoivassa tutkimuksessa tarkasteltiin ja vertailtiin ILD-potilaiden BAL-solujakaumia sekä sukupuolen, iän ja tupakointistatuksen vaikutusta löydöksiin.

Aineisto koostui 99 asbestoosia, IPF:ää, CTD-ILD:tä, kroonista hypersensitiviteettipneumoniittia (CHP) ja idiopaattista epäspesifistä interstitiaalista pneumoniaa (iNSIP) sairastaneesta potilaasta, joille oli tehty BAL Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000–2006. Aineiston kliiniset piirteet selvitettiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä. BAL-tuloksia vertailtiin IPF- ja asbestoosiryhmien välillä.

Potilaiden keski-ikä oli 68,2 vuotta ja suurempi osa potilaista oli miehiä (63 %). Tutkimuksessa potilaiden mediaaniseuranta-aika oli 6,4 vuotta. Suurimmat diagnoosiryhmät olivat IPF ja asbestoosi (36 ja 30 potilasta). Makrofagien soluosuus May-Grünwald-Giemsa (MGG) -värjäysnäytteissä oli suurempi asbestoosipotilailla (80,9 %) kuin IPF-potilailla (69,9 %), (p = 0,010). Eosinofiilien osuus oli BAL-näytteissä merkitsevästi suurempi naisilla (3,0 %) kuin miehillä (1,0 %), (p = 0,025). Iällä ei ollut vaikutusta BAL-solujakaumaan. Tupakoijilla todettiin tupakoinnin lopettaneita ja tupakoimattomia suurempi makrofagien (90,2 % vs. 73,6 % ja 67,5 %, p < 0,001) sekä kokonaissolujen (458 x10^6E, 231 x10^6E ja 196 x10^6E, p < 0,001) määrä ja matalampi lymfosyyttien (4,3 % vs. 15,8 % ja 18,8 %, p = 0,006) osuus. Neutrofiilien osuus oli tupakoijilla tupakoinnin lopettaneita ja tupakoimattomia matalampi (1,5 % vs. 5,0 % ja 5,0 %), (p < 0,001).

Tutkimuksen perusteella BAL-solujakaumalla on yhteyttä ILD-alaryhmiin. Soluerittelyjakauman löydökset korreloivat potilaan tupakointistatukseen. Sukupuolten välinen ero eosinofiilien määrässä edellyttää lisätutkimuksia jatkossa.