Vitsi symbolina ja muita totuuksia lavakomiikasta : rituaaliteoreettinen näkökulma suomalaiseen stand up -komiikkaan
Pohjola, Aino (2016-02-10)
Pohjola, Aino
A. Pohjola
10.02.2016
© 2016 Aino Pohjola. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201602111162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201602111162
Tiivistelmä
Istut pimeässä, ympärilläsi on muita ihmisiä. Katsotte kohti tyhjää esiintymislavaa, joka on valaistu värikkäällä valolla. Odotatte. Kohta lavalle astuu esiintyjä, joka ottaa katsekontaktin yleisöön, tarttuu mikrofoniin, rykäisee ja avaa suunsa. Pian huomaat hekottavasi muun yleisön kanssa, suu irvessä ja pää taakse heitettynä. Koomikko on astunut lavalle.
Tutkimuksen aiheena on siis stand up -komiikka Suomessa. Työn yleisenä tavoitteena on kuvata lavakomiikkaa suhteellisen uutena ja vähän tutkittuna kulttuurisena ilmiönä sekä etsiä sen yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksen temaattiset ja teoreettiset lähtökohdat löytyvät huumorintutkimuksesta ja rituaaliteoriasta, joiden pohjalta tarkastelen stand up -komiikkaa rituaalinomaisena ilmiönä. Victor Turnerin rituaalin käsitteiden (symboli, liminaali, liminoid, communitas) avulla pyrin ensinnäkin kuvaamaan ja analysoimaan ilmiötä sen sisältä päin ja toiseksi paikantamaan sen sosiokulttuuriseen kontekstiinsa Don Handelmanin (2004) kaksivaiheisen analyysimallin mukaisesti. Tutkimusaineisto koostuu etnografisesta kenttätyöstä stand up -keikoilla sekä koomikoiden haastatteluista. Osallistuvan havainnoinnin tilanteita on yhteensä neljätoista ja haastatteluita kahdeksan, joista yksi on parihaastattelu.
Työssä esitän, että stand up -performanssi on modernin maailman liminoidinen eli vapaaehtoisuudelle ja mukavuudelle perustuva kulttuurinen performanssi, jolla on hallussaan voima kuvata ja haastaa kulttuurin kuvia. Muiden kulttuuristen performanssien tapaan siitä on löydettävissä rituaaliprosessin vaiheet, mutta vapaaehtoisesti valittavana populaarikulttuurin genrenä sen vaikutus performanssin ulkopuolella ei ole pysyvä eikä se kykene esimerkiksi muuttamaan osallistujiensa statusta. Stand up -komiikka on erityinen tapa katsoa maailmaa: sen kautta sosiaalinen ja kulttuurinen elämä tulee vähemmän itsestään selväksi. Esiintymislavalla koomikko esittää näkemyksensä maailmasta ja kutsuu yleisön mukaansa vaihtoehtoiseen ”mitä jos” -mielentilaan. Koomikon pyhä tehtävä on saada aikaan naurua.
Stand up -komiikan yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on vahva, mutta ristiriitainen. Vaikka harva suomalainen koomikko haluaa ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, ei stand up -komiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta voi kieltää, sillä koomikon lavalla kertomat jutut ottavat osaa yhteiskunnallisen keskustelun teemoihin.
Tutkimuksen aiheena on siis stand up -komiikka Suomessa. Työn yleisenä tavoitteena on kuvata lavakomiikkaa suhteellisen uutena ja vähän tutkittuna kulttuurisena ilmiönä sekä etsiä sen yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksen temaattiset ja teoreettiset lähtökohdat löytyvät huumorintutkimuksesta ja rituaaliteoriasta, joiden pohjalta tarkastelen stand up -komiikkaa rituaalinomaisena ilmiönä. Victor Turnerin rituaalin käsitteiden (symboli, liminaali, liminoid, communitas) avulla pyrin ensinnäkin kuvaamaan ja analysoimaan ilmiötä sen sisältä päin ja toiseksi paikantamaan sen sosiokulttuuriseen kontekstiinsa Don Handelmanin (2004) kaksivaiheisen analyysimallin mukaisesti. Tutkimusaineisto koostuu etnografisesta kenttätyöstä stand up -keikoilla sekä koomikoiden haastatteluista. Osallistuvan havainnoinnin tilanteita on yhteensä neljätoista ja haastatteluita kahdeksan, joista yksi on parihaastattelu.
Työssä esitän, että stand up -performanssi on modernin maailman liminoidinen eli vapaaehtoisuudelle ja mukavuudelle perustuva kulttuurinen performanssi, jolla on hallussaan voima kuvata ja haastaa kulttuurin kuvia. Muiden kulttuuristen performanssien tapaan siitä on löydettävissä rituaaliprosessin vaiheet, mutta vapaaehtoisesti valittavana populaarikulttuurin genrenä sen vaikutus performanssin ulkopuolella ei ole pysyvä eikä se kykene esimerkiksi muuttamaan osallistujiensa statusta. Stand up -komiikka on erityinen tapa katsoa maailmaa: sen kautta sosiaalinen ja kulttuurinen elämä tulee vähemmän itsestään selväksi. Esiintymislavalla koomikko esittää näkemyksensä maailmasta ja kutsuu yleisön mukaansa vaihtoehtoiseen ”mitä jos” -mielentilaan. Koomikon pyhä tehtävä on saada aikaan naurua.
Stand up -komiikan yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on vahva, mutta ristiriitainen. Vaikka harva suomalainen koomikko haluaa ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, ei stand up -komiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta voi kieltää, sillä koomikon lavalla kertomat jutut ottavat osaa yhteiskunnallisen keskustelun teemoihin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29905]