Lapsuusiän autismin ja musiikkiterapian suhteesta

Abstract

Kandidaatin työssäni tarkastelen lapsuusiän autismin ja musiikkiterapian välistä suhdetta. Tavoitteenani on selvittää miten määritellään autismi, mitä on musiikkiterapia sekä minkälaisia vaikutuksia musiikkiterapialla hoito- ja kuntoutuskeinona on autismille. Tarve tutkimukselleni nousee omasta mielenkiinnostani aiheeseen ja kokemuksistani työskentelystä autismin kanssa sekä varhaiskasvatuksen kentällä nouseesta erityispedagogisen tuntemuksen tarpeesta integraation ja inkluusion myötä.

Kandidaatin työni on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu käsiteanalyyttiseen menetelmään. Aihetta on lähestytty määrittelemällä ensin lapsuusiän autismi ja musiikkiterapia, jonka jälkeen aiheet on yhdistetty tarkastelemalla autismin ja musiikkiterapian välisiä tutkimuksia 2000-luvulta. Työssä on käytetty käsitettä autismi kuvaamaan lapsuusiän autismia.

Työni tulokset osoittivat, että autismi määritellään neurobiologiseksi kehityshäiriöksi, jossa suurimmat vaikeudet ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Autismiin ei ole parannuskeinoa ja se on usein periytyvää. Autismi pyritään diagnosoimaan kolmen vuoden iässä käyttäytymisen perusteella. Musiikkiterapiaa käytetään yhtenä autismin hoito- ja kuntoutuskeinona. Se käyttää musiikkia terapian välineenä ja siinä korostuvat vuorovaikutuksellisuus, tavoitteelisuus ja ammatillisuus. Musiikkiterapia tähtää yksilön myönteiseen kehitykseen. Tutkimusten mukaan musiikkiterapialla on positiivisia kehityksellisiä vaikutuksia autististen henkilöiden viestinnälle, vastavuoroisuudelle, ihmissuhdetaidoille sekä emotionaaliselle kehitykselle.