Eikö se ole: olen huolissani, ei: olen huolissaan : possessiivisuffiksien inkongruenssi lehtiaineistossa

Tutkin kandidaatintutkielmassani possessiivisuffiksien eli omistusliitteiden inkongruenssia lehtiaineistossa. Tarkastelen sellaisia olotilaa ilmaisevia huolissaan-adverbejä, joissa possessiivisuffiksi ei kongruoi persoonan kanssa. Suffiksina on tällöin yleiskielen suositusten vastaisesti vaihtelematon 3. persoonan pääte (esimerkiksi olen *huolissaan pro huolissani). Tutkimuskysymysteni avulla selvitän, missä määrin ja missä persoonissa lehtiaineistossa esiintyy yleiskielen suositusten vastaisia kongruoimattomia huolissaan-muotoja ja millaisissa konteksteissa kyseisiä muotoja esiintyy.

Tutkimusaineiston keräsin Kielipankin konkordanssiohjelma Korpin avulla valmiista 2000-luvun lehtiaineistokorpuksesta (Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset lehdet). Possessiivisuffiksien harvinaistumista ja inkongruenssia on aiemmissa tutkimuksissa havaittu puhekielessä, mutta yleiskieli on tutkimattomampaa aluetta. Tutkin lehtikieltä, sillä se edustaa asiatyyliä ja noudattaa pääosin yleiskielen suosituksia. Rajasin aineistoa, ja lopullinen tutkimusaineistoni koostui 272 kongruoimattomasta huolissaan-aineistoesimerkistä. Keskityin kuvailemaan ja analysoimaan aineistoa laadullisen aineistopohjaisen kielentutkimuksen menetelmin.

Yleiskielen suositusten vastaisia kongruoimattomia huolissaan-muotoja esiintyy aineistossa jokaisessa 1. ja 2. persoonassa. Määrällisesti eniten tapauksia on yksikön 1. persoonassa (203 kappaletta). Aineiston kaikista yleiskielen suositusten mukaisista ja vastaisista tapauksista kongruoimattomia muotoja on vain alle kaksi prosenttia. Suhteellinen osuus on suurin monikon 1. persoonassa (4,1 prosenttia). Kongruoimattomia muotoja esiintyy tutkimusaineistossa lähes yksinomaan olla-verbin kanssa, mikä on tyypillistä paikallissijaisilla adverbeillä. Huolissaan-muotoja hallitsevat verbit edustuvat myönteisinä ja kielteisinä sekä useimmissa aikamuodoissa ja tapaluokissa. Aineiston yleisin tempus on preesens ja yleisin modus on indikatiivi. Lisäksi aineistoesimerkeistä lähes puolet (47 prosenttia) on tulkittavissa sitaateiksi ja muutama tapaus yleisönosastokirjoituksiksi. Kaiken kaikkiaan possessiivisuffiksien inkongruenssi näyttäytyy yleiskielessä melko harvinaisena. Kongruoimattomat muodot eivät myöskään vaikuta olevan sidoksissa mihinkään tietynlaisiin kielellisiin konteksteihin, vaan muotoihin kytkeytyvät verbit noudattavat suomen kielen yleisiä esiintymistiheyksiä.