Monikielisyys ja -kulttuurisuus suomalaisessa puheterapeuttisessa kuntoutuksessa

Abstract

Monikielisyys ja -kulttuurisuus ovat jatkuvassa kasvussa puheterapiapalveluissa Suomessa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä muilla kuin suomen kielellä puheterapiaa toteutetaan Suomessa sekä miten puheterapeutit käyttävät muita kieliä kuin suomea työskennellessään monikielisten asiakkaiden kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten puheterapeutit toteuttavat monikielisten asiakkaiden kuntoutusta ja millaisia kulttuurisia tekijöitä kuntoutuksessa huomioidaan. Lisäksi selvitettiin, miten puheterapeutit kokevat monikielisten asiakkaiden ja puheterapeuttien välisten kielitaitoerojen vaikuttavan kuntoutuksen tuloksiin.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena Webropol-verkkokyselyllä. Kysely laadittiin hyödyntäen Bloderin ja muiden (2021) sekä Williamsin ja McLeodin (2012) kyselytutkimuksia sekä American Speech-Language-Hearing Associationin (ASHA, 2021) kulttuurisen kompetenssin itsearviointilomaketta. Kysely jaettiin Suomen Puheterapeuttiliiton kautta liittoon kuuluville jäsenille sähköpostitse sekä Facebookin Ideoita puheterapiaan -ryhmään. Aineisto kerättiin 28.1.–3.3.2025 välisenä aikana. Kysely sisälsi 33 kysymystä. Kyselyyn vastasi 167 laillistettua puheterapeuttia. Analysointivaiheessa kyselyn avoimet vastaukset käsiteltiin teema-analyysin avulla ja suljettujen kysymysten määrällinen aineisto esitettiin kuvailevasti taulukoilla täydentäen.

Tulosten mukaan valtaosa kyselyyn vastanneista puheterapeuteista toteutti puheterapiaa ainoastaan suomen kielellä, kun taas noin neljäsosa käytti työssään myös muita kieliä, yleisimmin englannin ja ruotsin kieltä. Muita kieliä käytettiin erityisesti asiakkaiden lähiympäristön ohjauksessa. Enemmistö puheterapeuteista huomioi asiakkaiden monikielisyyden kuntoutuksessa ohjaamalla lähiympäristöä, sillä yleensä puheterapeutti ei hallinnut kaikkia asiakkaan käyttämiä kieliä. Monikielisten asiakkaiden kuntoutuksen toteutustavat vaihtelivat, mutta yleisimpänä lähestymistapana oli asiakkaan kielten erottavien piirteiden huomiointi. Kuntoutusmuodoista yleisin oli yksilöterapia. Kulttuurisia tekijöitä otettiin kuntoutuksessa laajasti huomioon – erityisesti huomioitiin kulttuurin mahdollinen vaikutus lasten kasvatustapoihin ja perherooleihin. Puheterapeutit kokivat monikielisten asiakkaiden ja puheterapeuttien välisten kielitaitoerojen vaikuttavan joskus kuntoutuksen tuloksiin, erityisesti silloin, kun asiakkaan kielellisten kokonaistaitojen arviointi edellytti sellaisten kielten hallintaa, joita puheterapeutit eivät hallinneet.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa. Kyselytutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että puheterapeutit pyrkivät kuntoutuksessa tukemaan monikielisiä ja -kulttuurisia asiakkaita yksilöllisillä ratkaisuilla, mutta käytännöt vaihtelevat ja resurssit, oma kielitaito sekä kielien ja kulttuurien tuntemus voivat rajoittaa niiden toteuttamista.