Sigrid Backmanin sisällissotaromaani Ålandsjungfrun aikalaiskritiikin valossa
Hietasaari, Marita (2024-10-28)
Sukupuolentutkimuksen seura – Sällskapet för genusforskning ry
28.10.2024
Hietasaari, M. (2024). Sigrid Backmanin sisällissotaromaani Ålandsjungfrun aikalaiskritiikin valossa. Sukupuolentutkimus 37(2), 22–38. https://journal.fi/sukupuolentutkimus/article/view/148985
https://rightsstatements.org/vocab/InC/1.0/
© 2024 Marita Hietasaari
https://rightsstatements.org/vocab/InC/1.0/
© 2024 Marita Hietasaari
https://rightsstatements.org/vocab/InC/1.0/
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202512027044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202512027044
Tiivistelmä
Abstrakti
Sigrid Backmanin Ålandsjungfrun (’Oolannin neito’) on poikkeuksellinen sisällissotaromaani, sillä kirjoittaja on suomenruotsalainen nainen. Analysoin artikkelissani Ålandsjungfrunin vastaanottoa kriitikkoreseption kautta kontekstualisoiden teoksen osaksi niin (suomenruotsalaista) sisällissotakirjallisuutta kuin naiskirjallisuutta. Intersektionaalista lukutapaa käyttämällä tutkin, miten kirjailijan sukupuoli, luokka ja etninen identiteetti näkyvät kritiikeissä. Myötätuntoisella kuvauksellaan hävinneistä Backman ei uhmannut pelkästään hegemonista vapaussotadiskurssia vaan myös omaa vähemmistöryhmäänsä, sillä suomenruotsalaiset pyrkivät vähättelemään punaisten joukoissa taistelleiden lukumäärää. Vastaanotossa korostui konservatiivis-patriarkaalinen odotushorisontti, jossa sotaa pidettiin nimenomaan vapaussotana. Teoksen tulkinnat torjuttiin vähättelemällä naiskirjailijan kykyä kuvata sotaa. Ålandsjungfrun ilmestyi vuonna 1919, mikä tekee siitä ensimmäisen romaanin, jossa punaiset esitetään itsenäisinä toimijoina. Tätä punaista traditiota ovat jatkaneet muun muassa Anna Bondestam, Aili Nordgren ja lukuisat naiskirjailijat 2000-luvulla.
Sigrid Backmanin Ålandsjungfrun (’Oolannin neito’) on poikkeuksellinen sisällissotaromaani, sillä kirjoittaja on suomenruotsalainen nainen. Analysoin artikkelissani Ålandsjungfrunin vastaanottoa kriitikkoreseption kautta kontekstualisoiden teoksen osaksi niin (suomenruotsalaista) sisällissotakirjallisuutta kuin naiskirjallisuutta. Intersektionaalista lukutapaa käyttämällä tutkin, miten kirjailijan sukupuoli, luokka ja etninen identiteetti näkyvät kritiikeissä. Myötätuntoisella kuvauksellaan hävinneistä Backman ei uhmannut pelkästään hegemonista vapaussotadiskurssia vaan myös omaa vähemmistöryhmäänsä, sillä suomenruotsalaiset pyrkivät vähättelemään punaisten joukoissa taistelleiden lukumäärää. Vastaanotossa korostui konservatiivis-patriarkaalinen odotushorisontti, jossa sotaa pidettiin nimenomaan vapaussotana. Teoksen tulkinnat torjuttiin vähättelemällä naiskirjailijan kykyä kuvata sotaa. Ålandsjungfrun ilmestyi vuonna 1919, mikä tekee siitä ensimmäisen romaanin, jossa punaiset esitetään itsenäisinä toimijoina. Tätä punaista traditiota ovat jatkaneet muun muassa Anna Bondestam, Aili Nordgren ja lukuisat naiskirjailijat 2000-luvulla.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [40597]