‘’Mitä ihmeen tulevaisuusverstaita?’’ : tulevaisuusperintötyö ja yhteissuunnittelu Oulun museon ParasRakas museo -hankkeessa
Mutanen, Jenna (2025-11-25)
Mutanen, Jenna
J. Mutanen
25.11.2025
© 2025 Jenna Mutanen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202511256912
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202511256912
Tiivistelmä
Tässä kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielmassa tarkastelen tulevaisuusperintötyötä ja tulevaisuusorientoitunutta yhteissuunnittelua Oulun museon (ent. Pohjois-Pohjanmaan museo) ParasRakas museo -hankkeessa. Tutkimuksessa selvitän, mitkä lähtökohdat ja tavoitteet ohjasivat hankkeen toimintaa ja millaisin konkreettisin keinoin tulevaisuusorientoitunutta yhteissuunnittelua toteutettiin. Tutkimuksessa analysoin ja hahmottelen myös hankkeen yhteissuunnitteluverstaissa syntyneitä tulevaisuusvisioita erityisesti näyttelysisältöjen ideoinnin sekä museotyön kehittämisen näkökulmasta. ParasRakas museo -hanke oli Oulun museon vuosina 2023–2024 toteuttama kehittämishanke, jossa pyrittiin kehittämään museolle uutta osallisuudelle ja moniäänisyydelle perustuvaa toimintamallia.
Tutkimuksen etnografisina tutkimusmenetelminä käytän haastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta ParasRakas museo -hankkeen toteutukseen osallistuneen henkilön haastattelusta, hankkeessa vuosina 2023–2024 tekemästäni osallistuvasta havainnoinnista sekä kolmen eri yhteissuunnitteluverstaan äänitallenteista. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä korostuvat erityisesti kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen alalta Rodney Harrisonin (2013) sekä Laurajane Smithin (2006) lähdeteokset. Tulevaisuusperinnön määritelmää ja luonnetta tarkastelen erityisesti Leena Paaskosken et al. (2022) sekä Katriina Siivosen et al. (2022) tulkintojen avulla. Osallisuuteen ja osallistumiseen liittyviä havaintoja lähestyn esimerkiksi Nina Simonin (2010) museoalalle sovellettujen osallisuuden kategorioiden kautta.
Tutkimuksessa selvitin, kuinka ParasRakas museo -hankkeen toimenpiteet kohdistuivat organisaation sisäisen kehittämisen lisäksi organisaation ulkopuolelle sidosryhmäyhteistyön vahvistamiseen ja yleisöjen osallisuuden mahdollistamiseen. Yhteissuunnittelun kokonaisuus koostui eri yleisöille kohdennetuista ja eri osallisuuden kategorioihin asettuvista muodoista, jotka vaativat osallistujilta vaihtelevaa sitoutumista ja ajallista panostusta. Näyttelysisältöjen ja museopalveluiden tulevaisuusvisioissa korostuivat teknologian uhat ja mahdollisuudet, aineeton kulttuuriperintö, vaikea historia, pienet tarinat ja toiveet museosta yhteisenä ja turvallisena tilana. Museotyön kehittämisen tulevaisuusvisioissa taas korostuivat erilaiset näkemykset eri aikaulottuvuuksien sekä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön painotuksista suhteessa museon rooliin. Tutkimusaineistosta ilmenee, että hanke onnistui tulevaisuusorientoituneen yhteissuunnittelun muodoilla lisäämään osallisuuden mahdollistamiseen tähtääviä osallistumisen tapoja, sitouttamaan ja vahvistamaan Oulun kaupungin päättäjien kanssa tehtyä yhteistyötä ja luomaan tilaa organisaation kehittämistä edistävälle keskustelulle henkilökunnan, päättäjien ja yleisöjen kanssa.
Tutkimuksen etnografisina tutkimusmenetelminä käytän haastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta ParasRakas museo -hankkeen toteutukseen osallistuneen henkilön haastattelusta, hankkeessa vuosina 2023–2024 tekemästäni osallistuvasta havainnoinnista sekä kolmen eri yhteissuunnitteluverstaan äänitallenteista. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä korostuvat erityisesti kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen alalta Rodney Harrisonin (2013) sekä Laurajane Smithin (2006) lähdeteokset. Tulevaisuusperinnön määritelmää ja luonnetta tarkastelen erityisesti Leena Paaskosken et al. (2022) sekä Katriina Siivosen et al. (2022) tulkintojen avulla. Osallisuuteen ja osallistumiseen liittyviä havaintoja lähestyn esimerkiksi Nina Simonin (2010) museoalalle sovellettujen osallisuuden kategorioiden kautta.
Tutkimuksessa selvitin, kuinka ParasRakas museo -hankkeen toimenpiteet kohdistuivat organisaation sisäisen kehittämisen lisäksi organisaation ulkopuolelle sidosryhmäyhteistyön vahvistamiseen ja yleisöjen osallisuuden mahdollistamiseen. Yhteissuunnittelun kokonaisuus koostui eri yleisöille kohdennetuista ja eri osallisuuden kategorioihin asettuvista muodoista, jotka vaativat osallistujilta vaihtelevaa sitoutumista ja ajallista panostusta. Näyttelysisältöjen ja museopalveluiden tulevaisuusvisioissa korostuivat teknologian uhat ja mahdollisuudet, aineeton kulttuuriperintö, vaikea historia, pienet tarinat ja toiveet museosta yhteisenä ja turvallisena tilana. Museotyön kehittämisen tulevaisuusvisioissa taas korostuivat erilaiset näkemykset eri aikaulottuvuuksien sekä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön painotuksista suhteessa museon rooliin. Tutkimusaineistosta ilmenee, että hanke onnistui tulevaisuusorientoituneen yhteissuunnittelun muodoilla lisäämään osallisuuden mahdollistamiseen tähtääviä osallistumisen tapoja, sitouttamaan ja vahvistamaan Oulun kaupungin päättäjien kanssa tehtyä yhteistyötä ja luomaan tilaa organisaation kehittämistä edistävälle keskustelulle henkilökunnan, päättäjien ja yleisöjen kanssa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [43426]

