”Tällaisen ohjelman kuuntelu madaltaa koko sunnuntain tunnelman” : lehdistössä ja kuuntelijapalautteissa esitetty kritiikki Yleisradion radio-ohjelmien musiikkisisältöjä kohtaan vuosina 1965–1969

Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tutkinut lehdistössä ja kuuntelijapalautteissa vuosina 1965-1969 esitettyä kritiikkiä Yleisradion radio-ohjelmien musiikkisisältöjä kohtaan. Kritiikkiä tutkimalla olen selvittänyt, miten populaarimusiikki teki läpimurtonsa radioon ja miten siihen reagoitiin. Asettamalla esitetyn kritiikin laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin olen tutkinut, mitä musiikista käyty negatiivissävytteinen keskustelu kertoi suomalaisesta 1960-luvun yhteiskunnallisesta ja kulttuurillisesta murroksesta. 1960-luvulla Suomessa tapahtui monenlaisia muutoksia niin arkielämän perustoissa kuin ihmisten asennoitumistavoissa. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat haastoivat vanhempien ikäluokkien perinteisiä käsityksiä erilaisista arvoista, asenteista ja näkemyksistä. Yleinen politisoituminen läpäisi monen eri yhteiskunnan osa-alueen. Populaarimusiikki oli samanaikaisesti sekä seuraus 1960-luvun murroksesta että sitä edistävä tekijä. Tutkimustulokseni osoittavat, että populaarimusiikin suosion kasvulla ja 1960-luvun murroksella oli yhteys toisiinsa.

Tutkielmani alkuperäislähteinä olen hyödyntänyt sekä lehtiaineistoa että arkistoaineistoa. Lehtiaineistoa tutkielmaani ovat tarjonneet Kansallisarkiston digitoidut Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Suosikki. Arkistoaineistona olen käyttänyt Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta löytyneitä radiokuuntelijoiden lähettämiä kirjeitä. Sanoma- ja aikakauslehdistä olen hyödyntänyt sekä lehtijuttuja että yleisönosastokirjoituksia. Aineistossani nousevat esiin musiikista kriittisesti lehtiin kirjoittaneiden asiantuntijoiden ja tavallisten radiokuuntelijoiden mielipiteet. Olen tutkinut aineistoani laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun menetelmien avulla.

Sanoma- ja aikakauslehtien välillä on havaittavissa eroavaisuuksia siinä, kuinka ne suhtautuivat Yleisradion ja populaarimusiikin väliseen suhteeseen. Helsingin Sanomat pyrki yleisesti edustamaan jutuillaan maltillista keskilinjaa, mutta sen suhtautuminen populaarimusiikkiin vakavasti otettavana taidemuotona oli nihkeä. Viihdepainotteinen Ilta-Sanomat puolestaan tuki populaarimusiikin aseman parantamista. Suomalaisen nuorison äänenkannattajana toiminut Suosikki, joka julkaisi paljon musiikkiaiheisia juttuja, ei nähnyt Yleisradion edistävän populaarimusiikin asemaa juuri lainkaan. Tavalliset radiokuuntelijat puolestaan esittivät kritiikkiä Yleisradion musiikkisisältöjä kohtaan johtuen musiikin vieraskielisyydestä ja yksipuolisuudesta sekä soitetusta populaarimusiikista ja klassisesta musiikista.

Populaarimusiikin kuuleminen radiosta ei ollut vielä 1960-luvulla tavanomaista, eikä sen läpimurtoon suhtauduttu aina suopeasti. Se haastoi Yleisradion perinteisiä musiikkipoliittisia käsityksiä ja herätti radioyhtiön sisälläkin monia mielipiteitä. Yleisradion musiikkisisältöjä kohtaan esitetyt kritisoinnin aiheet liittyivät keskeisesti 1960-luvun murrokseen ja sen ilmiöihin. Tutkielmani tarjoaa uusia, media- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia populaarimusiikin ja Yleisradion väliseen suhteeseen.