Fonologinen työmuisti ja tarkkaavuus lapsilla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millainen fonologinen työmuisti on lapsilla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ja miten nämä lapset selviytyvät tarkkaamattomuutta ja vigilanssia mittaavassa testissä. Tuloksia verrattiin tyypillisesti kehittyneiden, samanikäisten lasten vastaaviin suorituksiin. Tutkimukseeni osallistui yhteensä 16 lasta, joiden ikä vaihteli kuudesta kahdeksaan vuotta. Lapsista kolmella pojalla oli diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ja loput lapset muodostivat tutkimuksen verrokkiryhmän, jonka kehitys oli edennyt täysin tyypillisesti. Verrokeista tyttöjä oli viisi ja poikia kahdeksan. Kaikkien osallistujien äidinkieli oli suomi, eikä kliinisen ryhmän lapsilla ollut tarkkaavuushäiriön lisäksi mitään muita diagnooseja.

Tutkimusmenetelminä fonologisen työmuistin tarkastelussa käytettiin epäsanantoistotehtävää ja ITPA:n auditiivisen sarjamuistin osiota (Kuusinen & Blåfield, 1974). Vigilanssia ja tarkkaavuutta puolestaan tutkittiin tietokoneavusteisella CPT-testillä (Conner, 2004). Kaikki testit tehtiin jokaiselle osallistujalle ja niiden tuloksia vertailtiin kahden ryhmän kesken esimerkiksi erilaisia keskilukuja tarkastelemalla. Aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa on saatu selkeitä viitteitä siitä, että lapset, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, suoriutuvat tyypillisesti kehittyneitä ikäverrokkejaan heikommin fonologista työmuistia, tarkkaamattomuutta ja vigilanssia mittaavissa tehtävissä. Tämän tutkielmani tulokset tarjosivat vahvistusta aiempien tutkimusten tuloksille ja olivat yhteneväisiä niiden kanssa molempien tutkimuskysymysteni osalta.

Pienestä tutkimusaineistosta johtuen saatuihin tuloksiin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, ja niitä voidaankin pitää lähinnä suuntaa-antavina. Tulosteni pohjalta saadaan tästä huolimatta käytännön puheterapiatyön kannalta arvokkaita viitteitä siitä, että aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriön diagnoosin saaneiden lasten kanssa työskenneltäessä heikompi fonologinen työmuisti ja pitkäkestoinen tarkkaavuus kannattaa ottaa huomioon ja että nämä lapset saattavat tarvita myös fonologiseen työmuistiin kohdistuvia interventioita. Tehtyjen havaintojen perusteella olisi syytä tutkia laajemmin esimerkiksi muita fonologisten taitojen osa-alueita ja tarkkaavuuden vaikutusta niissä suoriutumiseen lapsilla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.