Domestikaation vaikutus eläinten käyttäytymiseen : kesyjen ja villien muotojen vertailu
Wozak, Lara (2025-06-26)
Wozak, Lara
L. Wozak
26.06.2025
© 2025 Lara Wozak. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202506264991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202506264991
Tiivistelmä
Tämä kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva kandidaatintutkielma pyrkii selvittämään, miten domestikaatio vaikuttaa käyttäytymiseen vertailemalla villien ja kesyjen eläinten käyttäytymiseroja. Domestikaatiotutkimus auttaa ymmärtämään käyttäytymisen kehityksen ja muovautuvuuden perusperiaatteita. Kasvavan ihmisvaikutuksen seurauksena on tärkeää ymmärtää miten organismit adaptoituvat ihmisen aiheuttamaan ympäristön muutokseen.
Domestikaatioon liittyy sekä geneettisiä että fenotyyppisiä muutoksia. Valinta kesyn käyttäytymisen suuntaan johtaa ominaisuusjoukkoon, jota kutsutaan domestikaatiosyndroomaksi. Domestikaatiosyndroomalle on pyritty löytämään yhteinen selittävä tekijä, minkä seurauksena on kehitetty hermostopienahypoteesi. Eläinten geneettiset muutokset tapahtuvat sopeutumisena vankeuteen ja keinotekoiseen ympäristöön.
Kesyyn käyttäytymiseen kohdistuva valinta johtaa lieventyneisiin stressivasteisiin ja muutoksiin fysiologisissa tekijöissä. Kesyyden mekanistinen perusta nähdään usein pienentyneissä ja heikentyneissä lisämunuaisissa.
Domestikaatio vaikuttaa kesyeläinten mielialaan, tunteisiin, aggressiiviseen tai ystävälliseen käyttäytymiseen sekä sosiaaliseen viestintään. Kesyeläimet ovat yleisesti riippuvaisia ihmisistä ravinnon ja suojan osalta. Niillä on tapahtunut muutoksia tutkimiskäyttäytymisessä, riskinotossa, valppauden tasossa sekä ympäristön ärsykkeisiin reagoimisen herkkyydessä. Tutkijat ehdottavat, että myös ympäristötekijöillä on suuri vaikutus villi- ja kesyeläinten välisiin eroihin. Kesyeläimet kasvavat pelkistetyssä ympäristössä ja näin eivät pääse toteuttamaan koko käyttäytymiskirjoaan. Kun tarjottiin luonnollista habitaattia vastaavia virikkeitä, kesyeläinten käytös muuttui vastaamaan enemmän villieläimen käytöstä.
Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, miten eliöt sopeutuvat nopeasti ihmisen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin ja mukautuvat elämään ihmisen läheisyydessä. Tällaisen tutkimuksen tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää lajien suojelutyössä sekä parantaa vankeudessa elävien eläinten hyvinvointia mahdollistamalla niille lajityypillinen käyttäytyminen.
Domestikaatioon liittyy sekä geneettisiä että fenotyyppisiä muutoksia. Valinta kesyn käyttäytymisen suuntaan johtaa ominaisuusjoukkoon, jota kutsutaan domestikaatiosyndroomaksi. Domestikaatiosyndroomalle on pyritty löytämään yhteinen selittävä tekijä, minkä seurauksena on kehitetty hermostopienahypoteesi. Eläinten geneettiset muutokset tapahtuvat sopeutumisena vankeuteen ja keinotekoiseen ympäristöön.
Kesyyn käyttäytymiseen kohdistuva valinta johtaa lieventyneisiin stressivasteisiin ja muutoksiin fysiologisissa tekijöissä. Kesyyden mekanistinen perusta nähdään usein pienentyneissä ja heikentyneissä lisämunuaisissa.
Domestikaatio vaikuttaa kesyeläinten mielialaan, tunteisiin, aggressiiviseen tai ystävälliseen käyttäytymiseen sekä sosiaaliseen viestintään. Kesyeläimet ovat yleisesti riippuvaisia ihmisistä ravinnon ja suojan osalta. Niillä on tapahtunut muutoksia tutkimiskäyttäytymisessä, riskinotossa, valppauden tasossa sekä ympäristön ärsykkeisiin reagoimisen herkkyydessä. Tutkijat ehdottavat, että myös ympäristötekijöillä on suuri vaikutus villi- ja kesyeläinten välisiin eroihin. Kesyeläimet kasvavat pelkistetyssä ympäristössä ja näin eivät pääse toteuttamaan koko käyttäytymiskirjoaan. Kun tarjottiin luonnollista habitaattia vastaavia virikkeitä, kesyeläinten käytös muuttui vastaamaan enemmän villieläimen käytöstä.
Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, miten eliöt sopeutuvat nopeasti ihmisen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin ja mukautuvat elämään ihmisen läheisyydessä. Tällaisen tutkimuksen tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää lajien suojelutyössä sekä parantaa vankeudessa elävien eläinten hyvinvointia mahdollistamalla niille lajityypillinen käyttäytyminen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38865]