Autismikirjon häiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön erottaminen aikuisuudessa

Autismikirjon häiriö on neurokehityksellinen häiriö, jonka diagnostisissa kriteereissä tuodaan ilmi pysyväisluonteiset vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä rajoittuneet, toistavat ja kaavamaiset käyttäytymistavat sekä mielenkiinnon kohteet. Autismikirjon diagnoosi asetetaan tyypillisesti jo muutaman vuoden iässä. Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisten kriteerien keskiössä on puolestaan tunne-elämän epävakaus sekä impulsiivisuus, ja Suomessa vielä toistaiseksi käytössä olevassa diagnoosiluokituksessa ICD-10:ssä häiriön asettamiseen alaikäiselle suhtaudutaan varauksella. Vaikka niin tyypillisessä diagnosointi-iässä kuin diagnostisissa kriteereissäkin on selkeitä eroja, oirekuvissa on myös paljon päällekkäisyyttä ja erityisesti autismikirjon naisten oirehdinta saatetaan diagnosoida virheellisesti epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi.

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten autismikirjon häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö voidaan erottaa toisistaan aikuisuudessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena Scopus-tietokannasta toukokuussa 2025. Asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien pohjalta katsaukseen valikoitui yhteensä 7 alkuperäistä ja vertaisarvioitua, vuosina 2015–2024 julkaistua tutkimusartikkelia.

Katsauksen tulosten mukaan sekä autismikirjoon että epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu kontrolleja korkeampaa itsetuhoisuutta, tunnesäätelyvaikeuksia, lapsuuden emotionaalista haavoittuvuutta, psyykkistä oirehdintaa, lapsuuden kaltoinkohtelua, sensorista sensitiivisyyttä, aleksitymiaa ja peittelykäyttäytymistä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä tunnesäätelyvaikeudet ja emotionaalinen haavoittuvuus, itsetuhoisuus, masennus- ja ahdistusoireilu, lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset, empatiakyky, ekstroversio, neuroottisuus ja avoimuus uusille kokemuksille olisivat korkeampia autismikirjoon verrattuna ja autismikirjon tutkittavilla korostuisi puolestaan korkeampi peittelykäyttäytyminen ja tunnollisuus.

Edeltäviin tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella ottaen huomioon tutkimusten vähäisen määrän. Jatkotutkimuksia aiheesta tarvitaan lisää.