Tehokkaimmat opetusmenetelmät S2-oppilaiden suomen kielen opetuksessa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan tehokkaimpia opetusmenetelmiä suomen kielen opetuksessa suomi toisena kielenä (S2) -oppilaille alakoulussa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja sen tavoitteena oli selvittää, mitkä menetelmät tukevat parhaiten S2-oppilaiden kielitaidon kehittymistä sekä miten kielen oppiminen vaikuttaa oppilaan identiteettiin ja osallisuuteen. Aiheen valintaan vaikutti oma kiinnostukseni suomen kieleen, monikielisyyteen ja koulutukselliseen tasa-arvoon, erityisesti lisääntyneen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kontekstissa.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kielitietoisuuden, translanguagingin, Vygotskin sosiokulttuurisen teorian ja Krashenin kielen oppimisen teorian ympärille. Tulosten perusteella tehokkaimpia menetelmiä ovat toiminnalliset, monikanavaiset ja oppilaslähtöiset lähestymistavat, kuten kommunikatiivinen kielenopetus, CLIL- ja translanguaging-menetelmien yhdistäminen sekä opetuksen eriyttäminen. Esimerkiksi Ahon (2023) tutkimuksessa havaittiin, että toiminnalliset menetelmät, kuten rooliharjoitukset ja pelilliset tehtävät, lisäsivät oppilaiden osallistumista ja tukivat kielellistä oppimista erityisesti eriytetyssä opetuksessa.

Tutkielma osoittaa, että opettajien menetelmävalinnat perustuvat usein käytännön kokemukseen ja ryhmän tarpeisiin, ei niinkään systemaattiseen teoreettiseen pohdintaan. Tämä korostaa tarvetta vahvistaa kielitietoista ja monikielisyyttä tukevaa pedagogista osaamista opettajankoulutuksessa. Kielen oppiminen ei ole vain pedagoginen kysymys, vaan myös keskeinen osa kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tarkastella opetusmenetelmien pitkäaikaisvaikutuksia sekä oppilaiden omia kokemuksia opetuksesta.