Diskurssianalyyttinen tutkielma sanan tosimies käytöstä keskustelupalsta-aineistossa

Abstract

Selvitän pro gradu -tutkielmassani, millaisia käsityksiä Suomi24-keskustelupalstan kirjoittajilla on sanan tosimies merkityksestä. Tutkielmani teoreettinen ja metodinen viitekehys on kriittinen diskurssianalyysi, ja peilaan analyysini tuloksia mies- ja maskuliinitutkimuksen teorioihin. Kriittinen diskurssianalyysi perustuu funktionaaliseen kielikäsitykseen, jossa kieli nähdään sosiaalisen toiminnan muotona. Tutkin, millaisia diskursseja eli vakiintuneita puhumisen tapoja sana tosimies aktivoi. Tavoitteenani on tehdä näkyväksi, millaista mieskuvaa ja maskuliinisuutta kielen keinoin tuotetaan. Kriittisen diskurssianalyysin perusajatusta noudattaen tavoitteenani on lisäksi tarkastella kriittisesti, millaista sosiaalista todellisuutta kielenkäyttö luo ja uusintaa.

Olen kerännyt tutkimusaineistoni Kielipankin konkordanssihakuohjelman eli Korpin Suomi24-korpuksesta. Tutkielman laajuuden takia aineistoni kattaa pelkästään vuoden 2020 keskustelut eli aineistonkeruuhetken uusimman osan korpuksesta. Huomioin haussa vain yhteen kirjoitetut tosimies- ja tosimieh-alkuiset muodot aineiston laajuuden takia. Rajausten jälkeen aineistooni jäi 319 lausumaa. Aineisto on limittynyt, eli sama lausuma voi aktivoida useampaa kuin yhtä diskurssia.

Aloitin aineistoni analysoinnin sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysivaiheessa luokittelin aineiston neljään pääluokkaan, jotka ovat olemus, sosiaaliset suhteet, status ja vastustus. Näiden pääluokkien pohjalta eristin diskurssit Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin mallin mukaisesti. Tutkielmani päädiskurssit ovat norminmukaisuusdiskurssi ja norminvastustusdiskurssi. Norminmukaisuusdiskurssin aladiskurssit ovat olemusdiskurssi, ihmissuhdediskurssi ja statusdiskurssi. Norminvastustusdiskurssilla ei ole aladiskursseja.

Analyysini perusteella tosimies on joko normien mukaan toimiva subjektipositio tai normien yläpuolella oleva subjektipositio. Normien noudattaminen on aineistossani selvästi yleisempää kuin normien vastustaminen, koska norminmukaisuusdiskurssia aktivoi 78 % aineistosta ja norminvastustusdiskurssia loput 22 %. Tosimiehuus pohjautuu täten vaatimuksiin, jotka koskevat ihmistä itseään (olemusdiskurssi), ihmisen sosiaalisia suhteita (ihmissuhdediskurssi) ja ihmisen ulkopuolisia maskuliinisuuden tukijoita (statusdiskurssi). Norminvastustusdiskurssissa on sekä hyväksyttävää että ei-hyväksyttävää normien vastustamista. Hyväksyttävä vastustaminen myötäilee hegemonisen maskuliinisuuden ihanteiden mukaista mieskuvaa. Ei-hyväksyttävän vastustamisen mukainen toiminta puolestaan merkitään sopimattomaksi kieltomuotojen ja affektisten sananvalintojen avulla. Normien vastustaminenkin pohjautuu näin muiden ihmisten hyväksyntään, koska maskuliinisuus on sosiaalinen konstruktio.

Tutkimustulosteni perusteella hegemonisen maskuliinisuuden ihanteet elävät kielenkäytössä ja siten sosiaalisessa todellisuudessa. Kielenkäyttö tukee ja uusintaa näin patriarkaalista kulttuuria 2020-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa.