Tekoälyn rooli opiskelijoiden sosiaalisen tuen resurssina : korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, miten korkeakouluopiskelijat kokevat tekoälypohjaisen keskusteluagentin roolin sosiaalisen tuen resurssina sekä apuna hyvinvointiin liittyvien haasteiden käsittelyssä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tekoäly voi toimia sosiaalisen tuen välineenä, mutta on yhä puutteellisesti ymmärretty, miten opiskelijat kokevat tällaisen vuorovaikutuksen käytännössä ja millaisia merkityksiä he liittävät tekoälypohjaiseen tukeen henkilökohtaisissa tilanteissa.

Tämä tutkielma tarkastelee opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä ohjatun, generatiiviseen tekoälyyn perustuvan keskusteluagentin mahdollisuuksista tukea opiskelijoiden hyvinvointia sekä tekoälyyn liittyviä rajoitteita ja epäilyksiä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijoiden halukkuuteen hyödyntää tekoälyä osana hyvinvointinsa tukemista. Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys on, millaisia sosiaalisen tuen muotoja opiskelijat tunnistavat tekoälyagentin tarjoavan.

Tutkielman aineisto koostuu korkeakouluopiskelijoiden pienryhmätyöskentelyn päätteeksi toteutetuista puolistrukturoiduista ryhmähaastatteluista (N = 27, 8 ryhmää). Osallistujat olivat Oulun yliopiston psykologian ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka osallistuivat osana opintojaan skenaariopohjaiseen työskentelyyn keskusteluagentin kanssa. Haastattelut videoitiin, ja aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tulosten perusteella opiskelijat tunnistivat keskusteluagentin vastauksissa erityisesti informatiivisen tuen piirteitä, mutta myös instrumentaalisen ja emotionaalisen tuen elementtejä. Tekoälyn rajoituksista merkittävimmäksi nousi tekoälyn teknologiset rajoitukset. Opiskelijoiden halukkuus käyttää tekoälyagenttia vaihteli paljon.

Tekoälyagentin avulla opiskelijat voivat saada helposti ja nopeasti tietoa siitä, mistä voi hakea apua erilaisiin hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Vaikka keskusteluagentti ei korvaa ihmiskontaktia tai läheisten antamaa emotionaalista tukea, se voi madaltaa kynnystä avun etsimiseen ja ohjata käyttäjän asianmukaisten tukipalveluiden pariin.

This Master's thesis explored how university students perceive the role of an Artificial intelli-gence (AI) -based conversational agent as a resource of social support and well-being-related challenges. Previous research has shown that AI can function in providing social support, but there is still limited understanding of how students experience such interactions in practice and what meanings they attach to AI-based support in personal contexts.

This thesis explores students’ experiences and perceptions of a guided, generative AI-based conversational agent in supporting student well-being, as well as the limitations and concerns they associate with AI. In addition, the study investigates the factors that influence students’ willingness to use AI as part of their well-being support. The main research question is, what types of social support do students identify in their interactions with the conversational agent?

The data consists of semi-structured group interviews (N = 27, 8 groups) conducted after students participated in small-group work. The participants were first-year psychology students at the University of Oulu, who engaged in scenario-based activities involving a conversational agent as part of their coursework. The interviews were video recorded and analyzed using qualitative content analysis.

The results indicated that students primarily identified features of informational support in the responses of conversational agent, but also elements of instrumental and emotional support. The most significant limitation noted was the technological constraints of the AI. Students’ willingness to use the conversational agent varied considerably.

In conclusion, the conversational agents can provide students with quick and easy access to information about where to seek help for various well-being-related issues. While it does not replace human contact or the emotional support offered by close relationships, it may lower the threshold for seeking help and guide users toward appropriate support services.