Queer-pedagogiikan ja heteronormatiivisuuden diskursiiviset jännitteet lukioiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin lukioiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa tuotettuja diskursiivisia seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden merkityksiä. Tutkimuksen lähtökohdat olivat kasvatustieteen lisäksi queer-tutkimuksessa. Näenkin näiden tieteenalojen täydentävän ja rikastavan toisiaan yhteiskunnallisia ja kasvatuksellisia normatiivisuuksia tutkivassa queer-pedagogiikassa. Queer-pedagogiikan näkökulmasta kykenin tavoittamaan lukioiden paikallistumista niin kasvatus- ja sivistysteorian kuin queer-teorian esittämiin näkemyksiin ja kysymyksiin.

Tutkimusaineisto koostui 26:n suomalaisen lukion ajantasaisista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus suunnitelmista, jotka kerättiin lukioilta sähköpostitse tiedustellen sekä lukioiden omia nettisivuja hyödyntäen. Suunnitelmat on kerätty Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Uudenmaan maakuntien lukioilta vuoden 2024 syksyn ja vuoden 2025 kevään välisenä aikana. Kriittisen diskurssianalyysin perusteella erilaisia seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisuuden moninaisuuden diskursseja löytyi suunnitelmista viisi kappaletta. Johtopäätöksissä tarkastelin sitä, miten nämä diskurssit toiminnallistuivat laajemmin yhteiskunnallisella tasolla.

Lukiot tulivat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissaan jännitteisesti tuottaneeksi niin kasvatuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kuin tätä hidastavaa ja estävää hetero- ja sukupuolinormatiivisuutta. Tämän näen merkittävänä tuloksena yhteiskunnallisen eriarvoisuuden osalta, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt edelleen kokevat Suomessa. Heteronormin uusintamisen ja toisintamisen myötä lukiot eivät suunnittelussaan täysin onnistuneet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain edellytyksien ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden asettaman yleissivistävän tavoitteen saavuttamisessa. Ne tulivat niin kieltäneeksi moninaisia subjektipositioita kuin välittämään edelleen normatiivista ja haitallista kulttuuriperimää. Samanaikaisesti lukiot kuitenkin onnistuivat suunnitelmissaan myös purkamaan heteronormatiivisuutta normikriittisen queer-pedagogiikan tavoitteiden mukaisesti.

Tutkimukseni tuloksena esitän, että lukio-opiskelijan sivistyksellisyys ja sivistyskykyisyys (Bildung) voivat mahdollistua ja todellistua tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien diskursiivisesti tuottaman kasvatuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä moninaisten subjektipositioiden luomisen kautta. Sivistyskykyisyys näyttäytyy olennaisesti yksilön kykynä oppia arvostamaan omaa ja muiden erilaisuutta, edelleen laajempaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta purkaen.

This master’s thesis studied the discoursive meanings Finnish upper secondary schools produced in their equality and non-discrimination plans concerning sexual and gender diversity. The theoretical basis was on educational sciences and queer theory. I propose that these theoretical frameworks can be seen enriching and complementing each other in queer pedagogy which studies educational and societal normativities. Queer pedagogical approach made it possible to study the positions upper secondary school situates in as a pedagogical institution in relation to questions asked by educational philosophy and queer theory.

The data consisted of 26 up-to-date equality and non-discrimination plans. These plans were gathered both by sending participatory invitations via e-mail to the schools and visiting the schools’ websites. The plans were from Pohjois-Pohjanmaa, Lappi and Uusimaa regions and they have been collected during the fall of 2024 and spring of 2025. Through conducting critical discourse analysis, upper secondary schools could be seen producing five different discourses concerning the diversity of sexuality and gender. In the conclusions I studied the deeper agencies these discourses demonstrated on a societal level.

In the equality and non-discrimination plans Finnish upper secondary schools discoursively produced educational equality and non-discrimination as well as heteronormativity. This appeared as a contradictory relation. The upper secondary schools’ discoursive reproduction of heteronormativity led to them not fully succeeding in the mission to strengthen general knowledge emphasized by the national core curriculum. The schools denied diverse subject positions as well as transmitted discriminative values. On the other hand, they also deconstructed heteronormativity by the means of norm-critical queer pedagogy.

I propose that the discoursive production of educational equality and non-discrimination as well as the formation of diverse subject positions in upper secondary schools’ equality and non-discrimination plans makes it possible for a student to build self-cultivation (Bildung). This serves as a means to subject’s appreciation of one’s own and others’ differences and ever so broadly tackling injustice in society as a whole.