Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä omista valmiuksistaan opettaa kulttuurisesti ja kielellisesti moninaista luokkaa

Abstract

Kulttuurisesti ja kielellisesti moninainen oppilasryhmä ei ole Suomessa harvinaisuus. Jotta yhdenvertainen koulu toteutuisi, tulee opettajien osata huomioida moninaisuus koulussa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä omista valmiuksistaan opettaa ja kohdata kulttuurisesti ja kielellisesti moninaista luokkaa. Tavoitteena oli saada myös selville, millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on kulttuurisen moninaisuuden kohtaamiseen tarvittavista valmiuksista.

Tutkielma on toteutettu laadullisena, fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, minkä jälkeen aineisto analysoitiin fenomenografista analyysia hyödyntäen. Tuloksiksi muodostin yhteensä 10 kuvauskategoriaa: kuusi kuvauskategoriaa vastasi ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, neljä toiseen.

Tutkielman päätulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijat tunnistavat omaavansa oikeanlaisen asenteen ja arvot moninaisen luokan opettamiseen. Sen sijaan tiedollisia ja taidollisia valmiuksia he eivät vielä kokeneet hallitsevansa, ja he kokevatkin tarvitsevansa enemmän tukea niiden kehittämiseen. Tutkimuksesta ilmeni, että luokanopettajaopiskelijat vähättelevät omia valmiuksiaan, koska kokevat niistä epävarmuutta vähäisen kokemuksen takia. Tuloksissa on myös nähtävissä ristiriitaisia käsityksiä omiin valmiuksiin ja opettajankoulutuksen kehittämiin valmiuksiin liittyen.

Tarvittaviksi valmiuksiksi luokanopettajaopiskelijat mainitsivat kaipaavansa enemmän tietoa toisista kulttuureista ja käytännön keinoja huomioida kaikki oppilaat luokassa. Koulutuksen merkitys korostui liittyen molempiin tutkimuskysymyksiin, kuinka harjoittelut koettiin valmiuksia edistävinä mutta pakollinen moninaisuuteen painottuvan kurssin ei koettu vastaavan opiskelijoiden käytännön tarpeisiin.