Korkeakoulussa opiskelevien kuoroharrastajien motivaatiokokemuksia nuotinluvun perusteiden opiskelusta mobiilisovellusta käyttäen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää, millaiseksi korkeakouluopiskelijat kokevat nuotinluvun perusteiden oppimisen mobiilisovellusta käyttäen. Erityisesti tutkielmassa kiinnitetään huomiota motivaatioon liittyviin kokemuksiin.

Sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelmissa kehotetaan käyttämään opetuksessa erilaisia tekstejä ja musiikin merkintätapoja. Nuotinluvun oppimista ei kuitenkaan mainita tavoitteena kummassakaan opetussuunnitelmassa. Nuottien lukemisen opettaminen onkin usein vähäistä, ja se perustuu pikemminkin totuttuihin käytäntöihin kuin teoreettiseen tietoon. Lisäksi nuottien opettelu vaatii aikaa, jota musiikinopettajilla ei useinkaan ole mahdollisuutta varata aiheelle.

Mobiililaitteiden yleistyessä niin koulujen varustuksissa kuin oppilaiden omassa käytössä jo peruskoulusta lähtien, teknologiset ratkaisut voisivat tukea nuotinluvun oppimista. Mobiilisovellukset voivat tarjota oppilaille yksilöllistettyjä tehtäviä ja mahdollistaa opiskelun omaan tahtiin. Mobiililaitteilla pelaaminen voi myös laajentaa opiskelun aikaa ja paikkaa musiikintuntien ulkopuolelle. Pelien on tutkittu usein olevan itsessään motivoivia, ja niillä voidaan vahvistaa oppijan kyvykkyyttä, omaehtoisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Käsittelen tässä tutkielmassa motivaatioon liittyviä kysymyksiä Ryanin ja Decin itsemääräämisteorian näkökulmasta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää opiskelijakuorossa laulavaa korkeakouluopiskelijaa, jotka käyttivät Clefs-nuotinlukusovellusta kahden viikon ajan ennen haastatteluja. Teemahaastatteluista kerätty aineisto analysoitiin mukaillen transsendentaalisen fenomenologian analyysimenetelmää. Analyysin pohjalta muodostui kahdeksan teemaa: viihdyttävyys, opiskeltava sisältö, onnistumisen kokemukset, opiskelun ohjaus, kokemukset kertaamisesta, kokemukset palautteesta sekä yhteenkuuluvuuden tunne.

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia teorioita siitä, että pelien motivoivuus johtuu erityisesti niiden mahdollisuudesta vahvistaa kyvykkyyden ja omaehtoisuuden tunteita. Sen sijaan sosiaaliset aspektit eivät olleet osallistujille merkityksellisiä, mikä haastaa hieman itsemääräämisteorian ajatusta kolmesta psykologisesta perustarpeesta. Toisaalta yhteenkuuluvuuden tunteen on todettu olevan näistä perustarpeista motivaation kannalta vähiten keskeinen. Pelillisyyden elementeistä merkittävimmiksi osoittautuivat kertaaminen ja toiston mahdollisuudet, hyvä käytettävyys, riittävä ohjeistus sekä tiheä arvioiva palaute.