Vanhempien sairaalasta saama ohjaus pikkukeskosen varhaisen kielenkehityksen tukemiseen

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, ovatko pikkukeskosten vanhemmat saaneet vastasyntyneiden teho-osastolla ja sairaalahoidossa ohjausta ja neuvoja pikkukeskosen varhaisen kielenkehityksen tukemiseen. Tutkielmassa selvitettiin myös sitä, millaista ohjausta vanhemmat ovat saaneet ja onko ohjauksessa ollut eroja. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko vanhemmille annetussa ohjauksessa eroja suomalaisten yliopistollisten sairaaloiden välillä. Toiveena oli myös tunnistaa mahdollisia tarpeita kehittää vanhemmille annettua ohjausta pikkukeskosen varhaisen kielenkehityksen tukemiseen osana sairaalahoitoa.

Aineistonkeruu toteutettiin verkossa anonyymina Webropol -kyselynä, johon vastasi 105 pikkukeskosen vanhempaa, joista 96 vastaajaa täytti pro gradu -tutkielman sisäänottokriteerit. Kyselyllä kartoitettiin strukturoitujen ja avointen kysymysten avulla vanhempien sairaalasta saamaa tietoa ja ohjausta pikkukeskosen kielenkehityksen tukemiseen sekä tietoja, joiden avulla mahdollisia eroja saadussa ohjauksessa voidaan vertailla. Tutkielman aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti käyttämällä sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta.

Tulosten perusteella vanhempia kannustettiin kattavasti kenguruhoitoon, jonka hyödyt on laajasti tunnistettu. Vanhempia kannustettiin hyvin myös ihokontaktiin ja vuorovaikutukseen keskosen kanssa, mutta tuloksista kävi ilmi, että vanhempien saamassa ohjauksessa oli eroja sekä sairaaloiden välillä että sairaaloiden sisällä. Esimerkiksi keskoselle lukemiseen, musiikin kuunteluun keskosen kanssa ja keskoselle laulamiseen kannustettiin vanhempia hyvin vaihtelevasti. Avoimista vastauksista kävi ilmi, että osalle vanhemmista ei kerrottu lainkaan pikkukeskosen kielenkehitystä tukevista keinoista sairaalassa ja osaa vastaajista oli kehotettu pitämään ääniympäristö mahdollisimman hiljaisena. Osa vastaajista oli saanut ohjeistuksen perusteella käsityksen, että vuorovaikutuksen sijasta vanhemman tulisi olla häiritsemättä lasta vastasyntyneiden teho-osastolla.

Tutkimus osoitti, että vaikka vanhempia oli kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa ohjattu pikkukeskosen kielenkehityksen tukemiseen, osa vanhemmista ei kokenut saaneensa ohjausta ja myös vanhempien saamassa ohjauksessa oli suuria eroja. Viime vuosina on julkaistu runsaasti tutkimustietoa vastasyntyneiden teho-osaston aikaisen ääni- ja kieliympäristön vaikutuksista pikkukeskosen kielelliseen ja muuhun kognitiiviseen kehitykseen sekä koskien vanhempien mahdollisuutta tukea pikkukeskosen kehitystä jo sairaala-aikana ja kotiutumisen jälkeen. Tutkielman ja aiempien tutkimusten perusteella voidaan tunnistaa tarve perehdyttää ja ohjata vastasyntyneiden teho-osastojen henkilökuntaa ja vanhempia yhdenvertaisesti pikkukeskosen varhaisen kielellisen kehityksen tukemiseen jo sairaalahoidon aikana. Ohjauksella voidaan ennaltaehkäistä pikkukeskosen myöhempiä kielenkehityksen ja muita kognitiivisen kehityksen ongelmia sekä edistää keskosen kehitykselle myönteisten vaikutusten yleistymistä osaksi keskoshoitoa.