”Siitä meidän sukumme jalostuminen on alkava” : Suomen Naisyhdistys hygieenisterveydellisenä toimijana 1889–1929
Hukari, Jutta (2025-06-17)
Hukari, Jutta
J. Hukari
17.06.2025
© 2025 Jutta Hukari. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202506174672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202506174672
Tiivistelmä
Hygienialiike oli Suomessa 1800-luvun lopulla syntynyt, lääkärikunnan masinoima projekti kansan yleisen terveys- ja puhtauskannan kohottamiseksi. Etenkin Suomen suuri lapsikuolleisuus ja tuberkuloosiepidemiat viittoivat siihen suuntaan, ettei tavallisella kansalla ollut tarvittavia tietoja hygienian tärkeydestä tai yksinkertaisestakaan sairaanhoidosta.
Eräs aikalaistoimija, joka oli myös huolissaan asiasta, oli vuonna 1884 perustettu Suomen Naisyhdistys. Järjestö oli ensimmäinen naisten oikeuksia ajava yhdistys koko maassa, ja naisasian ohella se oli sitoutunut myös erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseen.
Työssä tarkastelen siis hygienia- ja terveysvalistusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa, Suomen Naisyhdistyksen näkökulmasta. Selvitän yhdistyksen julkaiseman Koti ja Yhteiskunta-aikakauslehden, sekä pöytäkirja-aineiston avulla muun muassa mistä tarkalleen naiset olivat huolissaan, miten he edistivät hygieniavalistusta, ja miten kansalaisuutta määriteltiin aineistossa. Fokus tutkimuksessa on naisissa ja naiseudessa, sillä sukupuolierityisyys oli ratkaiseva tapa, jonka kautta yhdistys hahmotti maailmaa, ja sen ilmiöitä.
Aikalaiskäsitysten mukaan hygienia ei ollut pelkkää ulkoista puhtautta, vaan se ulottui laajasti niin julkisen kuin yksityisenkin elämän rajapinnoille, unohtamatta yksilöiden moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia. Eräs hygienian ilmentymä oli 1910- ja 1920-luvuilla noussut rotuhygienia eli eugeniikka, johon tutkimus myös paneutuu.
Keskeisenä viitekehyksenä työssä on terveyskansalaisuuden käsite, jolla tarkoitetaan aineiston henkilöiden tapaa jäsentää terveyden osuutta kansakuntaan kuulumisessa. Terveyskansalaisuudessa ihmisten biologiset ja henkiset ominaisuudet nousivat yhdeksi arvottamisen perusteeksi perinteisempien määreiden, sukupuolen, yhteiskuntaluokan ja varallisuuden lisäksi. Hygieenikkoaktiivit käsittävät kansankunnan yhdeksi eläväksi organismiksi, jonka sairautta tai terveyttä yksittäisten henkilöiden terveydentilat ilmensivät.
Eräs aikalaistoimija, joka oli myös huolissaan asiasta, oli vuonna 1884 perustettu Suomen Naisyhdistys. Järjestö oli ensimmäinen naisten oikeuksia ajava yhdistys koko maassa, ja naisasian ohella se oli sitoutunut myös erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseen.
Työssä tarkastelen siis hygienia- ja terveysvalistusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa, Suomen Naisyhdistyksen näkökulmasta. Selvitän yhdistyksen julkaiseman Koti ja Yhteiskunta-aikakauslehden, sekä pöytäkirja-aineiston avulla muun muassa mistä tarkalleen naiset olivat huolissaan, miten he edistivät hygieniavalistusta, ja miten kansalaisuutta määriteltiin aineistossa. Fokus tutkimuksessa on naisissa ja naiseudessa, sillä sukupuolierityisyys oli ratkaiseva tapa, jonka kautta yhdistys hahmotti maailmaa, ja sen ilmiöitä.
Aikalaiskäsitysten mukaan hygienia ei ollut pelkkää ulkoista puhtautta, vaan se ulottui laajasti niin julkisen kuin yksityisenkin elämän rajapinnoille, unohtamatta yksilöiden moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia. Eräs hygienian ilmentymä oli 1910- ja 1920-luvuilla noussut rotuhygienia eli eugeniikka, johon tutkimus myös paneutuu.
Keskeisenä viitekehyksenä työssä on terveyskansalaisuuden käsite, jolla tarkoitetaan aineiston henkilöiden tapaa jäsentää terveyden osuutta kansakuntaan kuulumisessa. Terveyskansalaisuudessa ihmisten biologiset ja henkiset ominaisuudet nousivat yhdeksi arvottamisen perusteeksi perinteisempien määreiden, sukupuolen, yhteiskuntaluokan ja varallisuuden lisäksi. Hygieenikkoaktiivit käsittävät kansankunnan yhdeksi eläväksi organismiksi, jonka sairautta tai terveyttä yksittäisten henkilöiden terveydentilat ilmensivät.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38865]