Väärää valuuttaa : laadullinen sisällönanalyysi yli 60-vuotiaiden naisten tiedepääomasta

Abstract

Tutkimus tarkastelee tiedepääoman ilmenemismuotoja ja merkityksiä oululaisten yli 60-vuotiaiden naisten elämässä. Tiedepääoma rakentuu Pierre Bourdieun sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman käsitteille, joilla kuvataan yksilön tieteeseen liittyviä resursseja, sosiaalisiin suhteita ja käytäntöjä. Tutkielma tuo uuden näkökulman tiedepääoman tutkimukseen, sillä aiempi tutkimus on usein keskittynyt lapsiin, nuoriin. Tässä työssä huomio kiinnittyy ikääntyneiden naisten kokemuksiin ja arkeen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tiedepääomaa yli 60-vuotiailla naisilla on ja millainen suhde heillä on tiedepääomaan. Aineistona käytettiin viiden oululaisen, yli 60-vuotiaan naisen puolistrukturoituja haastatteluja. Haastattelut analysoitiin laadullisesti teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin pohjana hyödynnettiin pääoman käsitteen jakoa tuottavaan pääomaan ja varallisuuteen sekä sosiaalisen pääoman jakoa yksilölliseen ja yhteisölliseen. Lisäksi analyysissä käytettiin fenomenologista otetta. Analyysirungon avulla tarkasteltiin, miten tiedepääoma näkyy sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä resurssina ja toimintana arjessa.

Tulokset osoittavat, että haastateltavat suhtautuivat tieteeseen pääosin myönteisesti ja pitivät sitä arvokkaana, erityisesti lääketieteen ja terveyden näkökulmasta. Tiedepääoma ilmeni sekä henkilökohtaisina tietoina ja taitoina että yhteisesti jaettuina resursseina, kuten terveyspalveluina ja tiedekeskuskäynteinä. Koulutus, työura sekä harrastukset, kuten liikunta, olivat tärkeitä tiedepääoman lähteitä, ja korkeasti koulutetut lapset ja lapsenlapset nähtiin myös tiedepääoman ylläpitäjinä.

Haastateltavat kokivat toisinaan epävarmuutta osallistua tieteellisiin keskusteluihin, mikä liitettiin omaan osaamiseen ja käsityksiin siitä, millaista tietoa pidetään arvokkaana. Naisten arkisia taitoja, ei välttämättä tunnistettu tiedepääomaksi. Yhteisöllisyyden ja tiedon jakamisen merkitys kuitenkin korostui – tieteestä keskusteltiin erityisesti luotetuissa piireissä, ja tiedon jakaminen koettiin mielekkääksi.

Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta, jonka tiedepääoma on monimuotoista ja kytkeytyy arjen käytäntöihin. Uutta tutkimuksessa oli tiedepääoman syklisyyden kuvaaminen: aiempi pääoma mahdollistaa uutta toimintaa ja vuorovaikutusta, jotka puolestaan vahvistavat sekä yksilöllistä että yhteistä tiedepääomaa. Erityisesti tiedeviestinnän tulisi auttaa naisia tunnistamaan ja arvostamaan omaa tiedepääomaansa ja tehdä näkyväksi myös naisten ja ikääntyneiden tiedepääoman muodot ja niiden arvo yhteiskunnalle. Jatkossa tarvitaan lisää laadullista tutkimusta sekä miesten että naisten tiedepääomasta, jotta voidaan ymmärtää ilmiön moninaisuutta ja siihen liittyviä eriarvoisuuksia.