Käsityön opetuksen ja arvioinnin vaikutus oppilaan motivaatioon ja minäpystyvyyteen

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan käsityön opetuksen ja arvioinnin vaikutuksia peruskouluikäisten oppilaiden motivaatioon ja minäpystyvyyteen. Lähtökohtana toimii oma ammatillinen kiinnostukseni oppiaineen opettamiseen, ja halu kehittää omia opettajan taitojani, sekä ovat havainnot siitä, että käsityön oppitunneilla koetut kokemukset – niin positiiviset kuin negatiiviset –voivat vaikuttaa merkittävästi oppilaan suhtautumiseen oppiaineeseen ja omaan osaamiseensa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten opettajan antama palaute ja arviointi vaikuttavat oppilaiden käsityksiin omasta osaamisestaan, asenteisiin käsityötä kohtaan sekä koettuun opiskelumotivaatioon. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin laajasti aiempaa tutkimuskirjallisuutta käsityön opetuksesta, arvioinnista ja opiskelumotivaatiosta.

Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat: Mitä on arviointi koulukäsityössä? ja Miten opettajan antama palaute ja arviointi vaikuttavat oppilaiden motivaatioon ja asenteisiin käsityötä kohtaan?

Tulokset osoittavat, että oppilaan käsityötaitojen taso ja saatu palaute vaikuttavat merkittävästi hänen motivaatioonsa ja minäpystyvyyden tunteeseensa. Arvioinnin epäjohdonmukaisuus, sukupuolistereotypiat ja maantieteelliset erot voivat heikentää arvioinnin tasa-arvoa ja oppilaiden kokemusta oikeudenmukaisuudesta.

Tutkielmassa korostetaan arvioinnin kehittämisen tarvetta, erityisesti selkeiden arviointikriteerien ja oppilaskeskeisten menetelmien, kuten itsearviointiin ja reflektioon perustuvan portfolion, hyödyntämistä. Opettajan rooli motivoivana ja kannustavana palautteen antajana nähdään keskeisenä oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa.