Kasvatustieteistä psykoterapiaan : erityispedagogiikka psykoterapeuteiksi jatkokouluttautuneiden koulutustaustana

Abstract

Tässä erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan erityispedagogisen koulutustaustan omaavien psykoterapeuttien kokemuksia ammatillisen identiteetin kehityksestä siirtymässä erityisopettajasta psykoterapeutiksi sekä heidän näkemyksiään siitä, miten erityispedagoginen tausta näkyy psykoterapeuttisessa asiakastyössä. Tutkimus tuo esiin erityispedagogiikkataustaisten psykoterapeuttien kokemuksellisen äänen aiheesta, jota on aiemmin käsitelty tieteellisessä kirjallisuudessa vain vähän tai ei lainkaan.

Tutkimusaineisto kerättiin kuudelta Suomessa toimivalta psykoterapeutilta, joilla on erityispedagoginen koulutustausta ja vuosien kokemus erityisopettajan työstä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA:n) periaatteiden mukaisesti. Metodologisesti työ pohjautuu hermeneuttis-fenomenologiseen lähestymistapaan ja tarkastelee kokemusten merkityksiä tulkinnan kautta.

Tutkimuksen tulosten mukaan siirtymä psykoterapeutiksi ei ollut vain uusien ammatillisten taitojen opettelua, vaan myös identiteetin uudelleenrakentamisen prosessi. Auttamisen halu ja läsnäolon taito yhdistivät opettajan ja psykoterapeutin rooleja, mutta muuten ammateissa korostuivat selvästi erilaiset valmiudet: opettajuuteen liitettiin tilanteen hallinta, asiantuntijavalta ja neuvominen, kun taas psykoterapeutin työssä painottuivat haavoittuvuus, hyväksyvä läsnäolo ja nöyryys. Roolien eroavaisuudet sekä opetustyöstä jääneet, psykoterapiatyöhön sopimattomaksi koetut toimintatavat johtivat identiteettityöhön, jossa identiteettejä pyrittiin soveltuvin osin yhdistämään ja lokeroimaan, tai jossa opettajan identiteetistä pyrittiin irtautumaan. Identiteettityö näyttäytyi pitkäkestoisena ja vaiheittain etenevän prosessina, jota tukivat työkokemus, lisäkoulutus, palaute sekä psykoterapeuttien ammattiryhmään kiinnittyminen. Käytännön asiakastyössä erityispedagogisen taustan koettiin tukevan neurokirjon henkilöiden, vanhempien ja opettajien kanssa työskentelyä. Lisäksi pedagoginen kokemus yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta koettiin hyödylliseksi myös psykoterapeuttisessa työskentelyssä.

Tutkimuksen tavoitteena ei ole muodostaa erityispedagogiikkataustaisia psykoterapeutteja koskevia yleistettäviä malleja, vaan rakentaa yksittäisten psykoterapeuttien kokemusten kautta ymmärrystä ammatillisen identiteetin muutoksesta ja erityispedagogisen taustan merkityksistä psykoterapiatyössä. Tulokset tarjoavat syventäviä näkökulmia psykoterapeuttien koulutustaustojen moninaisuuteen ja voivat tukea psykoterapiakoulutuksen kehittämistä sekä alaa vaihtavien erityisopettajien ammatillista kasvua.

This Master's thesis in Special Education explores the experiences of psychotherapists with a background in special education regarding the development of their professional identity during the transition from special education teacher to psychotherapist. It also investigates how their educational background in special education is reflected in their psychotherapeutic work. The study gives voice to the experiential perspectives of psychotherapists with a special education background, addressing a topic that has received little to no prior academic attention.

The research data was collected through semi-structured interviews with six psychotherapists working in Finland, all of whom have a background in special education and several years of experience as special education teachers. The data was analyzed using the principles of Interpretative Phenomenological Analysis (IPA), grounded methodologically in a hermeneutic-phenomenological approach that seeks to interpret the meaning of lived experiences.

According to the results, the transition to becoming a psychotherapist was not merely a process of acquiring new professional skills but involved a reconstruction of professional identity. While the desire to help and the ability to be present were common to both roles, other competencies diverged: teaching emphasized control, authority, and giving advice, whereas psychotherapy focused on vulnerability, acceptance, and humility. Differences between the roles, along with practices carried over from teaching that were considered unsuitable for psychotherapeutic work, led to identity work in which the identities were, where appropriate, integrated, compartmentalized, or in which the teacher identity was gradually suppressed. This identity work emerged as a long-term, gradual process, supported by work experience, further training, feedback, and connection to the community of psychotherapists. In clinical practice, the special education background was seen as particularly beneficial in working with neurodivergent clients, as well as with parents and teachers. In addition, pedagogical experience in addressing individual needs was considered useful in psychotherapeutic work.

The aim of this study is not to construct generalizable models concerning psychotherapists with a background in special education, but to build understanding, through the individual experiences of psychotherapists, of the transformation of professional identity and the significance of a special education background in psychotherapeutic practice. The findings provide in-depth insights into the diversity of psychotherapists’ educational backgrounds and may inform the development of psychotherapy training, as well as support the professional growth of special education teachers transitioning into the field of psychotherapy.